The Muppet Christmas Carol (1992)

Muppettien joulu (The Muppet Christmas Carol) on Charles Dickensin rakastettuun kirjaan: "A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas" perustuva Muppet-elokuva. Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 12. Elokuva liittyy Isoon-Britanniaan, koska tapahtumat sijoittuvat Lontooseen.

Scrooge (Michael Caine) on vanha kärttyisä mies, joka ei ole hyvällä tuulella edes jouluna. Häntä ei haittaa vaikka köyhät kuolisivat kunhan maksavat velkansa hänelle ensin. Uskollinen kirjanpitäjä Kermit (Steve Whitmire) on ainoa, joka näkee hitusen hyvyyttä julmassa pomossaan vaikka hänellä on rampa lapsi, "pikku-Tim", jonka kohtalona väijyy varhainen kuolema.

Scrooge saa vieraakseen kummittelevat kollega-veljekset, jotka varoittavat häntä tämän kohtalosta jos jatkaa samalla linjalla. Kitupiikki kohtaa jouluyön aikana kolme kummitusta; menneisyyden, nykyisyyden sekä tulevaisuuden aaveet. Mies herää huomaamaan, että ehkäpä hän onkin toiminut väärin ja on aika muuttua.

Elokuvan kertojina toimii Charles "Gonzo" Dickens (Dave Goelz) sekä Rizzo-rotta (Steve Whitmire). 

Muppetit joulutarinassa

Muppettien joulu on aivan mahtava elokuva ja saa kaipaamaan enemmänkin nukke-elokuvia nykyisten tietokoneanimaatioden rinnalle. Nuket olivat niin hyvin tehtyjä ja eläväisiä. Koko elokuvaa seuraa hassunkurinen huumori, joka nauratti näin iäkästäkin naista. Parhautta oli muun muassa kohtaus jossa Scroogen alaisina toimineet kirjanpitäjä-rotat halusivat lisää hiiliä työpaikkansa lämmitykseen. Ehdotus johti Scroogen vihjailuun rottien nopeasti tapahtuvasta työttömyydestä, niin  silmänräpäyksessä rotat olivatkin lannevaatteissa soittamassa ukulelea kun tulikin yhtäkkiä niin trooppista.

Nukkien söpöys ja Michael Cainen loistavasti esittämä törppö olivat hyvä vastapari kun kuka nyt voisi tosielämässä olla noin ilkeä jollekin kylmyydestä tärisevälle ihanalle joululauluja laulavalle jänis-nukelle? Elokuva oli laadukkaasti tehty ja joulun hengetkin loivat omaa magiaansa. Varsinkin ensimmäinen haamu oli todella henkeäsalpaava efekteiltään. Kertojapari: Gonzo ja Rizzo toivat oman mausteensa komediallaan tuttuun tarinaan. Elokuva onnistui kuitenkin myös koskettamaan komediallisuudestaan huolimatta.

Loistava pätkä.

****

Ohjaaja: Brian Henson

Pääosissa: Michael Caine, Dave Goelz, Steve Whitmire

Kesto:1h 25min

Valmistusmaa: USA, UK

Joulupukki ja noitarumpu (1996)

Joulupukki ja noitarumpu on Mauri Kunnaksen ohjaama animaatioelokuva. Sijoitan elokuvan Helmet-haasteen kohtaan 13. "Kotimainen lasten- tai nuortenelokuva". 

Korvatunturilla eletään kiireistä aikaa kun joulu lähestyy. Joulupukki saa totuttuun tapaan kasan kirjeitä lapsilta ympäri maailmaa. Yksi vanhalla kirjepaperilla oleva kirje Vekara Väkkärältä aiheuttaa kuitenkin pään vaivaa, kirjeessä kun on vain piirros. Joulupukki kiertääkin pajaa kyselemässä tulkintoja mystiselle toiveelle ja kaikilla tuntuu olevan oma näkemyksensä asiasta.

Ympäri Korvatunturia alkaa kuulua kummallista rummun kuminaa jonka myötä eriskummallisia asioita tapahtuu. Rummutuksen takaa löytyy yli 50 vuotias Vekara joka on katkera joulupukille kun ei toteuttanut hänen pikkupoikana tekemäänsä toivetta. Joulupukin flunssa yltyy eikä näytä pääsevän tonttujen mukaan jakamaan lahjoja. Vekara vihdoin kertoo kuvan todellisen merkityksen, joka on halu päästä pukin mukaan jakamaan lahjoja. Noitarummun avulla Vekara saa joulupukin kuntoon ja toive 50 vuoden takaa vihdoin toteutuu.

Vekara rumpuineen

Joulupukki ja noitarumpu tarjoilee tuttua Mauri Kunnaksen piirrustustyyliä pyöreine mutoineen ja rehevine väreineen ja hänen saman nimiseen kirjaanhan se perustuukin. Ääninäyttelijöihin on panostettu. Joulupukin muorina kuullaan Muumimammalta tuttu ääni: Ulla Tapaninen. Mukana on myös muun muassa Vesa Vierikko, Eija Ahvo ja Esa Saario. Rokkaavalla musiikillakin on keskeinen rooli.

Vajaan tunnin mittainen joulutarina on mukava hyvän mielen piirretty, jossa on Kunnakselle tutusti paljon yksityiskohtia ja rakastettavia hahmoja. Tämä on tullut sivusilmällä useampanakin jouluaattona katsottua, mutta nyt monena vuonna peräkkäin se on jäänyt tyystin väliin.

****

 

Ohjaaja: Mauri Kunnas

Pääosissa: Esa Saario, Ulla Tapaninen, Henna Haverinen

Kesto: 51min

Valmistusmaa: Suomi, Unkari

Krampus: The Christmas Devil (2013)

Joulupukki (Paul Ferm) merkitsee listaansa kuka on kiltti ja kuka tuhma. Pukki lahjoo kiltit ja tuhmat hoitelee velipoika Krampus: The Christmas Devil.

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Nykyään poliisina toimiva Jeremy (A.J. Leslie) muistaa lapsuudestaan että hänet sieppasi jokin olento, laittoi säkkiin ja säkin veteen. Hän ei ollut kovinkaan kiltti pikkupoika ja päättelikin, että se oli Krampuksen tekosia. Lapsia taas katoaa huolellisesti ennen joulua ja Jeremy on vahvasti päättänyt saada Krampuksen vastuuseen tekosistaan. Krampus raahaa luolaansa tuhmat lapset ja itselleen hieman huvitusta kauniimman sukupuolen edustajista.

Jeremy kokoaa possen hoitelemaan Krampuksen, mutta operaatio menee pyllylleen eikä Krampukselle ryttyillä.  Tuhmat saavat osansa, kiltit pukettinsa ja maailmassa vallitsee tasapaino.

Krampus raahaa tuhmuria

Krampus on alhaisen budjetin tyylissään mainio joulupätkä, jossa ei säästellä joulun punaista kehonestettä. Kotielokuvafiilis toi Krampukseen dokumenttivivahteita. Huvittavaa oli katsoa kun skrodet poliisimiehet olivat ihan rikki tästä Krampuksen muistosta. Varsinkin yhtä poliiseista esittävä Jay Dobyns sai ylinäytellyllä suorituksellaan itseni naurusta kipeäksi. 

Elokuvan vahvuus tapahtui sen alkupuolella. Joulupukki ja Krampus oli dynaaminen kaksikko ja olisin toivonut näkeväni enemmänkin heidän välistä kommunikointia. Molempien näyttelijät naulasivat roolinsa. Loppua kohden elokuva muuttui enemmän Cape fearmaiseksi poliisimiehen perheen uhitteluksi eikä niin hyvällä tavalla, mutta ei silti tylsäksikään laimennut. 

Hauska.

***1/2

Ohjaaja: Jason Hull (The Four, Chasing Darkness)

Pääosissa: Jay Dobyns, Paul Ferm, Andrew Ferrick

Kesto:1h22min

Valmistusmaa: USA

A Merry Friggin' Christmas (2014)

A Merry Christmas Miracle (A Merry Friggin' Christmas) on Robin Williamsin viimeiseksi jäänyt jouluelokuva. 

Boyd (Joel McHale) kasvoi alkoholisti-isän (Robin Williams) varjossa, joka pilasi hänen lapsuututensa lisäksi kaikki hänen joulunsa. Boyd haluaakin aikuiseksi kasvettuaan olla esimerkillinen isä ja tehdä varsinkin joulusta pojalleen maagisen. Boydin veli (Clark Duke) tulee yllättäen myös isäksi ja päättää pitää ristiäiset jouluaattona.

Tilanne pakottaa Boydin viettämään joulun perheensä kanssa jotka ristiäisiin myös osallistuu. Boyd tekee kuitenkin emämokan ja unohtaa poikansa lahjat omaan kotiinsa. Lahjojen haku isänsä kanssa auttaa häntä tutustumaan uudelleen kasvattajaansa. 

Boydin vaimona voi nähdä Gilmoren tytöistä tutun Lauren Grahamin. 

Joulun aikaa

A Merry Christmas miracle ei tarjoa jouluelokuvien joukkoon mitään, mitä siellä ei jo olisi. Tämä elokuva sujahtaakin kätevästi siihen kategoriaan, jossa joulu ei menekään ihan niin mukavasti kuin päähenkilö toivoisi. Lopussa kuitenkin vaikeuksien jälkeen häämöttää onni ja perheen yhteys. Samalla kaavalla voidaan tehdä hyviäkin elokuvia, mutta tämä ei valitettavasti niihin lukeutunut. Williams esitti väsyneesti kärttyisää miestä, joka tekee luonnemuutoksen kesken elokuvan eikä lahjojen haku 8h ajomatkan päästäkään ollut mikään mahtava juonenkäänne. Joel yritti parhaansa ylisuorittavana isänä eikä hän huono ollutkaan. Itse tarina ei vain ollut niin hyvä.

Pidän Clark Dukesta, jota muun muassa Kick-ass-elokuvassa saattoi nähdä ja oli hän ihan hauska lisä pätkään. Vihaan kuitenkin sellaisen indie-musiikin ujuttamista tällaisiin tarinoihin, joissa perhe on "vähän omalaatuinen". Clarkin hahmollakin piti olla tummaihoinen vauva jonka lapsen äiti on hänelle hylännyt. Tämä tuntui liian tarkoituksenmukaiselta "erikoisuudelta". Samoin kuin ajoittain esiintynyt pultsaripukki, jolla ehkä oli jotain maagisia kykyjä tai sitten ei. Mukana ollut Boysin sisko ja tämän seksuaalirikos-mieskin pääsi mukaan vai pyörähtämään ruudussa. Elokuvassa oli aivan liikkaa hahmoja, jotka jäivät hyvin pintapuolisiksi. Boydin lapsikaan ei ollut erityisen sympaattinen eikä minua loppupeleissä kiinnostanut, että saako penska lahjansa vai ei.

Harmittaa, että mainio "Lorelei" Gilmoren tytöistä saa enää tyttöystävän tai vaimon rooleja jouluelokuvista (kärjistetysti). Tuntuu, että hänessä olisi potentiaalia muuhunkin. Oli hän tässäkin  ihan hauska. 

Enemmänkin Williamsin takia surullinen jouluelokuva kuin kovin merry. 

**1/2

Ohjaaja: Tristram Shapeero

Pääosissa:Joel McHale, Lauren Graham, Clark Duke

Kesto:1h28min

Valmistusmaa:USA

Arvonnan tulokset

Mutaa vai tähtiä -blogin joulukalenteriarvonnan onnellinen (toivon mukaan) voittaja on nimimerkiltään:

Siili

Onneksi olkoon!

Kiitos kaikille osallistuneille. Arvonta suoritettiin random.org-sivuston numeraalisella avustuksella. 

Kysyin kilpailussa lempi jouluelokuvaa ja vastasitte:

Rare exports

Ihmeellinen on elämä

Samu sirkan joulutervehdys

Scrooged eli Haamujen kosto

Holiday

Yksin kotona

Aku Ankan joulumanteli

Postimies Pate -jouluelokuva

Lumiukko/Lumiukko ja lumikoira

Labyrintti

Jali ja suklaatehdas

Mr.Bean tai Blackadder-sarjat
Joulupukki ja noitarumpu

 Lumiukko/Lumiukko ja lumikoira

Kiitos Sanna P. kun mainitsit tuon Lumiukon jatko-osan kun en sellaisen olemassaolosta tiennytkään. Jouluaattona nähtävissä Ylellä klo:12 Lumiukon perässä. Lumiukko kuuluu myös omaa suosikkiin mitä tulee jouluelokuviin ja olenkin sen joka joulu pyrkinyt katsomaan

Samu sirkan joulutervehdys/ Ihmeellinen on elämä/ Joulupukki ja noitarumpu

Samanlaisiin joulun perinteisiin on itselläni kuulunut myös Sirkan tervehdys, joka aina hieman muuttuu tulleiden elokuvien perusteella. Ihmeellinen elämä myös pyörii taustalla kun joulun muita puuhasteluita tulee suoritettua kuten tekee Joulupukki ja noitarumpukin.

Rare exports/ Labyrintti

Rare exports ja Labyrintti kuuluvat lempielokuvieni joukkoon vaikka valikoimaa laajentaisi pelkistä jouluelokuvista. David Bowie ja Jorma Tommila ovat molemmat erittäin karismaattisia miehiä.

Scrooged/ Jali ja suklaatehdas

Molemmissa elokuvissa on hyvä perustarina, joka kirjallisuuteen pohjautuu. Olen nähnyt hyviä sekä huonoja uudelleenfilmatisointeja Scrooged-tarinasta. Murrayn tähdittämä on loistava, Jim Carreyn tähdittämä karmiva. Jali ja suklaatehdas on parempi omaan makuuni Gene Wilderin kuin Deppin tähdittämänä. 

Holiday/ Yksin kotona

Molemmat elokuvat ovat tietynlaisia hyvän mielen nostattajia. Holidayssa on romanttinen lähestymistapa ihmiskaipuuseen jouluna ja Yksin kotona tuo vinkkelin perheen näkökulmasta kuinka pahinta on olla erossa heistä juuri jouluna. Molemmissa alun erokokemus tuo lopussa hymyn kun erotut löytävät seuransa. 

Aku Ankan joulumanteli/ Postimies Pate -jouluelokuva

En usko, että olen nähnyt näistä kumpaakaan. Jos ei tuo Aku-elokuva ollut se missä hän paketoi liukuhihnalla lahjoja ja kaikki menee pieleen. Ja johtaja huutaa jonkun torven kautta. :D Disneyn hahmot kyllä tuntuvat kuuluvan jouluun.

Mr.Bean tai Blackadder-sarjat

Mr. Beanin joulu-jakso on jo klassikko syntyessään. Black Addereita voisin puolestaan katsoa joulun lisäksi kesällä, talvella, syksyllä ja keväällä. Parasta sarjaviihdettä. 

Hyvää joulua kaikille lempielokuvienne/ ohjelmienne parissa!

12 Dates of Christmas (2011)

12 Dates of Christmas noudattelee Groundhog Day -elokuvasta tuttua kaavaa. 

Kate (Amy Smart) elää elämäänsä katse vain omassa navassaan. Hänen ex-poikaystävänsä (Benjamin Ayres) on jo päässyt eteenpäin ja löytänyt uuden naisenkin, mutta Kate haihattelee vielä toiveissa saada hänet takaisin. Katen isän (Peter MacNeill) puoliso Sally (Mary Long) on järjestänyt naiselle sokkotreffit komean Milesin (Mark-Paul Gosselaar) kanssa, mutta Katen ajatukset on vain exässä.

Jotain kuitenkin tapahtuu keskiyöllä jouluaattona; päivä alkaa alusta ja Katen pitää elää sama päivä sekä treffit uudelleen...ja uudelleen. Vähitellen Kate tajuaa mitä hänen pitää tehdä, että pääsee irti joutumastaan helvetin limbosta.  

Ihanaa omenasiideriä!

Pidän Amy Smartista näyttelijänä vaikka hän ei kovin hyviin rooleihin ole päässytkään. Hän kyllä sopii hyvin tällasiin kevyisiin romanttisiin komedioihin. En tiedä onko Groundhog day ensimmäinen elokuva, joka käytti ideaa saman päivän toistaistamisesta kunnes päähenkilö oivaltaa jotain ja pääsee eteenpäin päivissään, mutta ainakin tunnetuin se on. Groundhogin jälkeen onkin vaikea saada sama idea tuntumaan originellilta. En tiedä onko näitä tämänkaltaisia elokuvia paljonkin, mutta ainakin vuonna 2004 ilmestyneessä "The Twelve Days of Christmas Eve" elokuvassa vaikuttaa olevan myös hyvin saman tapainen idea. Kreatiivisuudesta siis nolla pistettä.

Joulun hömppäviihteenä elokuva kuitenkin menee ihan hyvin. Lähinnä sympaattisen ja kauniin Amy Smartin takia. Elokuvan mieshahmot eivät sen sijaan persoonillaan loistaneet. 

**1/2

Ohjaaja: James Hayman (Sorority Wars)
Pääosissa: Laura Miyata, Vijay Mehta, Amy Smart
Kesto: 90min
Valmistusmaa: USA

A Different Kind of Christmas (1996)

A Different Kind of Christmas on tv-elokuva 90-luvulta.

Shelley Long esittää kaupungin asianajajaa Elizabeth Gatesia, joka kampanjoi tullakseen pormestariksi. Urakeskeiseltä äidiltä ei paljon liikene aikaa pojalleen Tommylle (Nathan Lawrence). Elizabeth saa lisää mietittävää kun pikkukaupunkiin muuttaa keskellä kesää mies, joka väittää olevansa joulupukki (Bruce Kirby). Kapunkilaisten mielipide jakautuu kahtia; toiset ovat äänekään ja näkyvän joulupukin vastaisia ja toiset taas hänen jäämisensä puolella. Naisen kampanja on mennä myttyyn kun osa ihmisistä ei pidä hänen päätöksestään. Yksi näistä on Elizabethin oma poika. 

Nyreästi joulupukkiin suhtautuvalla Elizabethilla paljastuu olevan henkilökohtaisempi syy huonoon asenteeseensa. Syyn jäljille pääsee häneen romanttisia tunteita kokeva toimittaja Frank Mallory (Barry Bostwick).

Joulupukki on sisustanut kotinsa jouluisaksi

Pidän kovasti Shelley Longista näyttelijänä ja annankin paljon anteeksi elokuvan heikkouksia, jos hän esiintyy siinä. Shelley teki tässäkin elokuvassa sujuvaa komediaa draamallisella vivahteella. Kerronta ontui kuitenkin sen verran ettei Shelleykään sitä voinut pelastaan. Muutenkin kesäaikaan sijoittuva jouluelokuva tuntui vain väärältä. Joulupukkia esittänyt Kirby ei ollut edes tarpeeksi sympaattinen pukki, että hänen jäämistään naapuruston keskelle joulumaailmoineen olisi kannattanut.

Frank Malloryn rooli Elizabethin romanttisten tunteiden kohteena jäi täysin ohueksi sekä tarpeettomaksi sivujuoneksi. 

Takellellen joulumieltä nostattamaan pyrkivä.

**1/2

Ohjaaja:Tom McLoughlin (Perjantai 13. päivä, osa 6)
Pääosissa: Shelley Long, Barry Bostwick, Nathan Lawrence
Kesto:1h 30min
Valmistusmaa:USA

A Very Murray Christmas (2015)

A Very Murray Christmas on vajaan tunnin mittainen Bill Murrayn vetämä jouluspesiaali, jonka Sofia Coppola on ohjannut. 

Bill Murray on jäänyt lumimyrskyn takia yksin vetämään hotelliin joulushowta kun kukaan vieraista ei ole päässyt paikalle. Onnen kantamoisena Chris Rock saapuu paikalle ja päättää vetää kiusaantuneena yhden kipaleen Murrayn kanssa. 

Hotellissa olisi pitänyt olla samaan aikaan myös häät, mutta samainen myrsky on pilannut nekin. Murray onnistuu kuitenkin piristämään sulhaista (Jason Schwartzman) ja morsianta (Rashida Jones). 

Murray saa myös liian alkoholin aiheuttaman tajuttomuusjaksonsa vieraiksi George Clooneyn sekä Miley Cyrusin. 

Muina vieraina voi muun muassa nähdä Michael Ceran, Amy Poehlerin ja Maya Rudolphin.

Geroge Clooney, Bill Murray ja Miley Cyrus

A Very Murray Christmas on hajanainen spesiaali, jonka musiikkiesitykset eivät edes ole kovin hyviä. Mielestäni ohjelma alkoi ihan hauskasti ja alun Chris Rock olikin oikeastaan ainoa hauska vieras. Loppua kohden laatu kuitenkin vain heikkeni eikä seuraaminen ollut enää niin kiintoisaa. 

Murray itse on toki valovoimainen persoona, mutta edes hän ei pystynyt kantamaan tätä tilkkutäkkiä kunnialla maaliin.  

**

Ohjaaja:Sofia Coppola
Pääosissa: Bill Murray, Paul Shaffer, Michael Cera
Kesto:56min
Valmistusmaa: USA

Miracle on the 34th Street (1994)

Joulu Manhattanilla (Miracle on the 34th street) on uusintaversio 40-luvun samannimisestä klassikko-elokuvasta.

Dorey (Elizabeth Perkins) on vastuussa suuren tavaratalon markkinoinnista ja yksi sen vetonauloista on joulukauden aloittava joulupukki. Normaalisti käytetty juoppo-pukki saa kuitenkin väistyä kun Dorey iskee silmänsä aidon oloiseen Kris Kringleen (Richard Attenborough), jolla homma tuntuu sujuvan luontevasti. 

Dorey on kertonut nuorelle tyttärelleen Susanille (Mara Wilson) ettei joulupukkia ole olemassa. Pikkuvanha Susan onkin kahden vaiheilla uskoako, kun hän tapaa maagisen oloisen Krisin. Yksinhuoltaja Dorey tapailee vähemmän kyynistä Dylan McDermottin näyttelemää menestynyttä lakimies-Bryania. 

Itsenäiseen elämäntyyliin tottunut Dorey pyytää kuitenkin Bryanin apua kun Kris Kringle joutuu mielisairaalaan väitettyään pahoinpitely syytös -tutkimuksissa olevansa joulupukki. Elokuvan luonne vaihtuukin nopealla käänteellä oikeusdraamaksi kun vaakalaudalla on ihmisten oikeus uskoa mr. Santa Clausiin. 

Joulupukki ja nuori Susan

Joulu Manhattanilla tarjosi kaiken sen mitä toivon kunnon jouluelokuvalta; huumoria sekä sentimentaalisia hetkiä. Elokuva oli hyvin kirjoitettu eikä se tuntunut ennalta-arvattavalta. Elizabeth Perkins oli vangitseva surumielisenä ja menneisyyden kokemusten pohjalta elämäänsä pettyneenä uranaisena. Dylan puolestaan toi pyyttettömällä olemuksellaan herkkyyttä ja antoi elokuvalle unenomaisen tunteen. 

Attenboroughin esittämä joulupukki toi pariskunnan melankolialle kaivattua vastapainoa hassuttelullaan. Mielestäni oli myös hyvä ratkaisu ettei elokuvassa paljastettu kuin vasta ihan lopussa totuus Krisin yliluonnollisuudesta; onko hän aito joulupukki vai pelkästään joulun symbolina toimiva tavallinen mies. Mara Wilson on mielestäni hyvä lapsinäyttelijä eikä liian imelä tyyliin Dakota Fanning. Wilson ei ole juurikaan muutaman lapsiroolinsa jälkeen elokuvissa esiintynyt. Luin aikoinaan hänen humoristisella otteella kirjoittamansa artikkelin "7 Reasons child stars go crazy" siitä, että miksi lapsitähdet sekoavat. Törmäsin artikkeliin kun mietin, että miksiköhän ne tosiaan sekoaa niin usein.

Lumoavaa joulun taikaa!

****

Ohjaaja:Les Mayfield
Pääosissa:Richard Attenborough, Elizabeth Perkins, Dylan McDermott
Kesto:114min
Valmistusmaa:USA

Christmas with the Kranks (2004)

Skipataan joulu (Christmas with the Kranks) on "Mutta mitä tapahtui joulupukille" -elokuvissa kunnostautuneen Tim Allenin näyttämö taas yhdelle jouluelokuvalle. 

Aviopari Luther Krank (Tim Allen) ja Nora Krank (Jamie Lee Curtis) päättävät skipata joulun ja lähteä säästämillään rahoila etelän lämpöön kun tytärkään (Julie Gonzalo) ei pääse jouluksi kotiin. Suunnitelma menee kuitenkin pikkaisen mönkään kun tytär päättääkin viime hetkellä tulla kotiin ja odottaa perinteikästä joulua. 

Jouluttomuuden takia naapurien, erityisesti Dan Aykroidin näyttelemän Vicin, vihat päälleensä saanut pariskunta löytääkin näistä yllättävää tukea kun heidän täytyy luoda tyttärelleen joulu kuin tyhjästä pienellä ajalla.

Närää naapurustossa

Skipataan joulu oli ihan hauskaa joulun ajan viihdettä. Jamie ja Allen sopivat hyvin aviopariksi ja heidän komediat synkkasivat hyvin yhteen. Dan oli huvittava äksynä naapurina. Ei ole edes kovin vaikea uskoa, etteikö joissain lähiöissä joulun väliin jättämistä katsottaisi yhtä pahalla kuin tässä elokuvassa. Joka tapauksessa, naapurien välttely ja valkoisten valheiden latelu toivat sopivasti hauskoja tilanteita.

Täytti tehtävänsä kausikohtaisena hyvän olon -elokuvana.

***

Ohjaaja:Joe Roth (Valkokankaan lemmikit, Nynnyjen kosto)
Pääosissa:Tim Allen, Jamie Lee Curtis, Dan Aykroyd
Kesto:99min
Valmistusmaa:USA

A Christmas Story (1983)

Joulukalenterin 1. luukku avautuu!

Joulutarina (A Christmas story) on jouluklassikko 80-luvulta, joka sijoittuu 40-luvulle.

Ralphie (Peter Billingsley) on nuori poika, joka ei mistään muusta haaveile joululahjaksi kuin Red Ryder -merkkisestä ilmakivääristä. Aikuisten kuten; äidin (Melinda Dillon), opettajan (Tedde Moore) ja joulupukinkin (Jeff Gillen) suusta kuuluu, että ase on liian vaarallinen lahja kun sillä voi silmänsäkin satuttaa.

Ralphie omaa vilkkaan mielikuvituksen jonka ansiosta poika pääsee luikahtamaan ongelmista joihin muuten joutuisi. Ralphien ajatuspuolta valoitetaan katsojalle aikuisen miehen (Jean Shepherd) äänellä kerrottuna.

Ralphien isänä voi nähdä naisen jalan muotoisesta jalkalampusta innoissaan olevan Darren McGavinin.

Poika ei olekaan ihan niin viaton miltä näyttää

Joulutarina oli oikein miellyttävä jouluhenkinen elokuva, joka ei ollut liian siirappinen. Nykyään ei varmaan enää voitaisi tehdä koko perheen katsottavaksi suunnattua elokuvaa, jonka keskipisteenä on ase. Mielenyhtymä siitä, että poika haluaisi alun aseinnostuksen jälkeen myöhemmällä iällään värväytyä Isisin riveihin tai räiskytellä koulussa, on jo meille valmiiksi pedattu. 

Ralphieta esittänyt Billigsley oli sopiva sympaattinen vintiönä, jonka kirkkaan siniset silmät sulattavat kyynisimmänkin katsojan sydämen. Hauskinta oli kuitenkin kertojan äänellä selitetyt pojan aivoitukset ja mielikuvituksen luomat ylilyödyt haavekuvat. Äänestä tuli hieman Adam West mieleen. 

Raikas joulutuulahdus, mutta ei kuitenkaan lempijouluelokuviini mennyt.

***1/2

Ohjaaja:Bob Clark (Porky's, Baby Geniuses)
Pääosissa:Peter Billingsley, Melinda Dillon, Darren McGavin
Kesto:94min
Valmistusmaa: USA, Kanada

Arthur Christmas (2011)

Artturi Joulu - Joulupukin poika (Arthur Christmas) on samalta tuotantoyhtiöltä Aardmanin animaatioilta kuin rakastetut Wallace&Gromit - elokuvatkin.

Arthur (James McAvoy) on nykyisen joulupukin (Jim Broadbent) poika. Jokaisella pukilla on 70 vuoden valtakausi, jonka jälkeen kunnia siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Nykyinen joulupukki viettää viimeistä valtakauttaan ja hänen vanhin poikansa Steve (Hugh Laurie) odottaa jo kieli pitkällä puikkoihin astumistaan. Steve ei kuitenkaan perusta joulusta sitä rakastavan nuoremman veljensä Arthurin tapaan vaan pitää hommaa armeijahenkisenä operaationa. Hän hoitaakin lahjojen jaon oganisoinnin tonttuja ohjaten modernilta lentoalukseltaan pukin ollessa lähinnä edustushenkisesti mukana. Steve nauttii onnistuneesta operaatiosta kunnes yksi tontuista huomaa yhden lahjan jääneen jakamatta. Arthur kauhistuu tilannetta, mutta Steve ei jaksa vaivautua enää sitä jakamaan. Joulupukki taipuu Steven kannalle. 

Normaalisti seikkailuita välttävä Arthur päättää, että pikkutytyön on saatava lahjansa vaikka mikä olisi. Hän saakin isoisänsä (Bill Nighy) sekä paketoijatontun (Ashley Jensen) mukaan lahjan vienti hankkeeseensa. Nyt vain homma joudutaan hoitamaan vanhaan malliin reellä, poroilla sekä taikapölyllä ilman teknisiä vempeleitä.

Artturi ja vanha joulupukki

Arthur Christmas oli ihan mukava jouluanimaatio vaikkakin ameijamainen joulunpyöritys alkoikin hieman tympiä. Arthur oli sympaattinen hahmo, joskin hänen ylikorostettu toheloimisensa ei tuntunut kovin orginellilta. Joulupukin manttelin siirtyminen sukupolvelta toiselle puolestaan oli ihan hauska näkökulma joulubisneksen pyöritykseen. Hieman hämmentävää tosin oli muutaman maan liput joulupukin päämajan yläpuolella, joista ainoana pohjoismaana edusti Norja. Ajattelin, että elokuvaan oli lisätty virkistävästi homotonttu, joka tykkää (hieman stereotyyppisesti) paketoida, mutta nettihaulla selvisi, että tonttu olikin vain poikatyttö.

Ihan mukavaa kertoilua, mutta ei yltänyt Wallace & Gromit -mittapuihin. Myöskin hyvin  unohdettava ilman suurempia tunteen nostatuksia.

***

Ohjaajat:Sarah Smith, Barry Cook
Pääosissa:James McAvoy, Jim Broadbent, Bill Nighy
Kesto:97min
Valmistusmaa:UK, USA

The Dog Who Saved Christmas (2009)

Kuinka voi sössiä näin pahasti elokuvan, jonka nimessä - The Dog Who Saved Christmas - on niin paljon potentiaalia hyvälle feel-good-jouluelokuvalle. Sen sijaan elokuvasta tehtiin jonkinlainen köyhän miehen Yksin kotona koiralla. 

Zeus (ääni:Mario Lopez) on koira, joka ei traumaattisen tapahtuman jälkeen osaa tai halua enää haukkua. Kennelissä ollessaan valitsee hänet hiljaisuudesta huolimatta koiria rakastava perheen isä George (Gary Valentine). Koiraan tykästyy hänen lapsensa, mutta vaimo ei ole tyytyväinen siihen, että koira ei osaa haukkua. Hän ei siis ole hyvä vahtikoira. Vaimo päättää että koira lähtee kun he palaavat äitinsä luota joulun vietosta. Zeus kuitenkin pelastaa joulun kun keksii keinon puolustautua kahta rosvoa (Dean Cane, Joey Diaz) vastaan jotka murtautuvat perheen kotiin. 

Ensinnäkin koiran puute, haukkumattomuus, oli maailman typerin keksintö elokuvan tekijöiltä. Veikkaan että olisi aika monta ihmistä, jotka haluaisivat koiran, joka ei hauku. Toisekseen koira, jonka ajatukset kerrotaan katsojalle ei yleensä ikinä toimi. Paitsi jos joku osaa lukea ne telepaattisesti kuten elokuvassa A boy and his dog. Toisekseen vekkulimaiset viritykset kotona olevan koiran toimesta rosvoille olivat typerät. Talon akka oli myös megalomaanisen kylmä koiraa kohtaan eikä oikein sopinut jouluelokuvan henkeen. Ainoa positiivinen asia elokuvassa oli se, että ilkeänä pidetty kissan omistaja naapurustossa osoittautuikin kivaksi tyypiksi. Pekäsin jo, että kissaihmisiä dissattaisiin pahemman kerran tässä koiraelokuvassa.

*1/2

Ohjaaja:Michael Feifer (The Dog Who Saved Christmas Vacation, My Dog's Christmas Miracle)

Pääosissa:Dean Cain, Gary Valentine, Mario Lopez

Kesto:89min

Valmistusmaa:USA

Nativity 2: Danger in the Manger! (2012)

Harmillisen vähän on tullut nyt katsottua jouluelokuvia vaikka kohtahan se joulu jo on. Aloitin jouluelokuvien tulituksen Nativity!-elokuvan jatko-osalla: Nativity 2: Danger in the Manger!. Pidin kovasti ykkösestä, mutta odotukseni eivät jatkista kohtaan olleet korkealla ja hyvä niin.

Donald (David Tennant) on ala-asteen uusi opettaja. Häntä edeltäny ykkösessä esiintynyt Martin Freemanin näyttelemä opettaja mr. Maddens oli kovin pidetty ja nyt Donaldilla on suuret paineet astua hänen saappaisiinsa. Luokkaa vahtii vain vastuuton ja leikkimielinen mr. Poppy (Marc Wootton). Donald ei ehdi kovin kauaa luokkaansa opettamaan kun jo mr. Poppy suostuttelee hänet viemään lapset osallistumaan joululaulukilpailuun Skotlantiin. Hänen lisäkseen kisaa osallistuvat hänen snobi kaksoisveljensä (David Tennant) sekä kilpailuhenkinen toisen luokan opettaja Gordon Shakespeare (Jason Watkins). Lasten vanhemmat eivät tiedä, että heidän lapsensa on viety tähän kilpailuun ja ovat syystäkin huolissaan.

Donald ja mr. Poppy

Nativity 2 kulki ensimmäisen osan höyryillä. Harmillisesti koko 1. elokuvan sydämenä toiminut Martin Freeman sekä hänen rakastettuaan esittänyt Ashley Jensen puuttui tästä kokonaan eikä David Tennant todellakaan ollut mies hommaan vaikkakin oli ihan hauska pahana kaksoisveljenään. Elokuvan  juonenkehittely oli myös alkueliöiden tasolla, koska heti alussa päätettiin jo lähteä jonnekin Skotlantiin lapsibussillisen kanssa. Elokuvan sisältö muodostuikin suurelti matkalla tapahtuvista kömmähdyksistä sekä lukuisista musiikkiesityksistä (liian monista).

Rahastuksen makua, jonka olisi voinut antaa anteeksi jos Martin olisi ollut mukana.

**

Ohjaaja:Debbie Isitt

Pääosissa:David Tennant, Marc Wootton, Jason Watkins

Kesto:105min

Valmistusmaa:UK

Santa Claus (1985)

Hyvää joulua kaikille näin hieman jälkijunassa! Neljännen ja sen viimeisen adventin jouluelokuvaksi valikoitui 80-luvulla valmistunut Joulupukki (Santa Claus). 

Taikaa kuvataan kimalluksin.

Joulupukki-elokuva kertoo historian joulupukin takaa. Kaikkien tuntema joulupukki oli aluksi tunnettu nimellä "Setä Joulu"(David Huddleston) ja hänellä oli tapana antaa itse veistämiään lahjoja kylän lapsille. Yhtenä päivänä muorinsa (Judy Cornwell) kanssa reellä matkustaessaan kuolevat he melkein kylmyyteen. Heidät kuitenkin pelastaa tonttujoukko, joka ilmoittaa, että "Setä Joulun" kohtalo on olla joulupukki, joka rakastaa koko maailman lapsia, koska omia tällä ei ole.

Vuosisadat vaan vilisevät kun pukki jakelee lahjoja ympäri maailmaa kunnes päästään ahneelle 1980-luvulle. Leluja ei enää tuo pelkästästaan pukki kun paha leluyhtiön johtaja B.Z (John Lithgow) myy huonosti valmistettuja leluja lapsille annettaviksi. Yksi Korvatunturin tontuista Batch (Dudley Moore) päättää yhdistää voimansa B.Z:n kanssa, jotta joulupukki huomaisi hänen kykynsä lahjankeksintä alalla...huonoin seurauksin. 

Judy Cornwell ja David Huddleston

Joulupukki oli mukava jouluelokuva. Huddleston oli vakuuttava joulupukki, jossa oli luontaista auktoriteettia ja lämpöä. Oli hauska nähdä Judy Cornwell joulupukin muorina kun tiedän hänet vain Pokka pitää -sarjasta hieman roisimmasta roolista. Mielestäni Dudley Moore on hauska veikko, mutta tässä hänen roolinsa oli olla itsekäs hankaluuksia aiheuttava tonttu, joten en erityisemmin hänestä tässä pitänyt. John Lithgow oli loistava kaiken pahan ja ahneuden ruumiillistumana.

Muahahhaaa!

 Jos joulupukki olisi oikeasti olemassa, niin on tämä kertomus vieläpä uskottava tapa miten hän olisi saattanut syntyä. Näin 80-luvun lapsena tämän elokuvan tyyppinen estetiikka satuelokuvassa miellyttää omaa silmääni.

Ihan hyvä jouluelokuva.

***

Ohjaaja:Jeannot Szwarc

Pääosissa:Dudley Moore, John Lithgow, David Huddleston | See full cast and crew »

Kesto:107min

Valmistusmaa: UK, USA

Joulubileet (1996)

Kolmannen adventin kunniaksi päätin katsoa dvd:nä ilmestyneen suomalaisen elokuvan Joulubileet. Katsoin dvd:n ekstroina olleen ohjaaja Jari Halosen haastattelun ja ainakin hänen mukaansa Joulubileet perustuvat tositapahtumiin. Ja itseasiassa elokuvan kuvaukset eivät ole läheskään niin värikkäät kuin todellisuudessa oli käynyt. Jäinkin miettimään, että millaisetkohan bileet ne ovat mahtaneet olla, jos vielä hurjemmat.

Mike (Antti Reini) on pääsemässä vankilasta istuttuaan kakkua ryöstöstä. Vaikka joulusta onkin jo vierähtänyt seitsemän kuukautta, niin päättää hänen veljensä Bona (Jorma Tommila) järjestää Mikelle joulubileet. Mukana juhlassa ovat myöskin ryöstöön osallistuneet, mutta siitä kiinni jäämättä selvinneet: Miken paras kaveri Joukka (Rauno Juvonen) ja uskoon kääntynyt Hämäläinen (Oiva Lohtander). Joukka on myös varastanut elävän possun (Potsi) joulupöytää koristamaan.

Ilta lähtee käyntiin enemmän ja vähemmän mukavasti kun tapahtumia ryöstöön ja Miken entiseen tyttöystävään (Sari Havas) liittyen käydään pikkuhiljaa läpi.

Mukana myös Jari Halonen mainiona kyylänaapurina sekä M.A Numminen muukalaisena.

Joulu on perhejuhla.

Kun näin elokuvan ensimmäisen kerran silloin 90-luvulla, niin räjäytti se tajuntani. Mielestäni elokuva oli hillittömän hauska ja myös tyyliltään sellainen mitä en ollut aikaisemmin nähnyt. Joulubileet oli näin toisella katsantokerralla vieläkin erittäin mainio ja erilainen elokuva, mutta osa hohtoa oli kuitenkin kadonnut. Odotukseni oli kenties kasvanut ajan saatossa turhan suuriin mittakaavoihin. Halonen sanoi haastattelussaan, että Joulubileet kuuluvat hänen mielestään top5 elokuviin, jos puhutaan parhaasta näyttelemisestä. Ymmärrän kyllä mitä hän tarkoittaa. Joulubileissä jokainen heppu on kympillä mukana eikä muuten juttu olisi toiminutkaan. Dokumenttielokuvan budjetilla tehty kokopitkä elokuva on hyödyntänyt jokaisen penninsä ja näyttelijät tekevätkin elokuvan, joka sijoittuu pelkästään yhteen kerrostaloon ja lähinnä yhteen sen asunnoista. 

Mielestäni varsinkin Jorma Tommila on erinomainen näyttelijä. Pidin myös hänen ja Halosen yhteistyöelokuvasta Back to the USSR sekä Lipton Cockton. Myöhemmin hän on vakuuttanut muun muassa Rare Exportsissa. Halosen mukaan Oiva Lohtanderin ura lähti Joulubileiden jälkeen uuteen nousuun. Hän oli kyllä ohjaajalta hyvä uuslöytö. Oivassa on tosiaan omaa sisäistä komiikkaa.

Tarinan absurdius ja kyylänaapurin sairaalloinen kiinnostuneisuus kämpän tapahtumiin saivat ainakin minut nauramaan. Dialogi on myös mukavan yllättävää ja hauskalla tavalla teatterimaista.

Erilainen jouluelokuva.

****

Ohjaaja:Jari Halonen

Pääosissa:Jorma Tommila, Antti Reini, Rauno Juvonen

Kesto:84min

Valmistusmaa:Suomi

Tässä vielä Jari Halosen haastattelu Joulubileistä:

Surviving christmas (2004)

Heheee! Sain makoisat naurut kun laitoin dvd:n koneeneeseen ja menu antoi toisen suomenkielisen käännoksen elokuvan nimestä kuin kannessa oli. Surviving christmas kun oli käännetty nokkelasti: Suoriutua joulusta. Elokuvan virallinen käännös on kai kuitenkin Kuusi, pukki & kuokkavieras, joka onkin hieman myyvämpi. Elokuva lähti katsantoon 2. adventin kunniaksi.

Drew (Ben Affleck) on eksentrinen miljonääri, joka ahdistuu joulun tienoilla eikä kestä yksinäisyyttä. Hän antaakin tyttöystävälleen Missylle (Jennifer Morrison) etukäteisjoululahjaksi liput Fidzille. Tästä tyttis ei kuitenkaan innostu kun olisi odottunut jotain sitoutumiseen liittyvää, eihän hän ole edes nähnyt Drewin perhettä vielä. Missy jättääkin poikaystävänsä.

Drew päätyy Missyn psykiatrin ohjeistuksella lapsuudenkotinsa luokse, jossa hän saa idean palkata talossa nykyään asuvat ihmiset esittämään omaa perhettään. Isänä toimii äreä Tom (James Gandolfini), äitinä Christine (Catherine O'Hara) ja perheeseen kuuluu myös pikkuveli sekä sisko (Christina Applegate), joka ei ole erityisen tyytyväinen uuteen jouluvieraaseen.

Näytteleminen tuo lisähaastetta kun Missy päättää tulla yllätysvisiitille Drewn "perheen" luo ja miehen alkaessa tuntea vetoa "siskoaan" kohtaan. 

Palkattu perhe

En ole mikään eriytyinen Ben Affleck fani, mutta Kuusi, pukki & kuokkavieras oli yllättävänkin hauska. Varsinkin perheen isä ja äiti toivat suurimman osan elokuvan komediasta. Toki elokuvassa oli ennalta-arvattavuutta, mutta onnistui se olemaan kuitenkin virkistävä jouluelokuva ilman liikaa siirappisuutta. Muutamaan otteeseen tuli naurettua ihan ääneenkin, joka on valitettavan harvinaista useimpien komedioiden kohdalla.

Lisäbonarina Udo Kierin pieni sivurooli.

***

Ohjaaja:Mike Mitchell
Pääosissa:Ben Affleck, Christina Applegate, James Gandolfini
Kesto:91min
Valmistusmaa:USA

Fred Claus (2007)

Olen onnistunut haalimaan neljä jouluaiheista dvd:tä ja ajattelinkin katsoa jokaisena adventtisunnuntaina yhden näistä julkaisusuta. Ensimmäisenä sai kunnian olla Joulupukki ja sen veli (Fred Claus).

Fred Claus (Vince Vaugh) elää onnellista elämää noin 1800-luvulla äitinsä (Kathy Bates) ja isänsä kanssa. Pikkupojan ilon kuitenkin pilaa taloon syntyvä Nick Claus (Paul Giamatti), josta tulee äidin silmäterä. Nick on niin hyvis, että hän saa äidiltään lempinimen "saint". Fred katkeroituu veljensä saamasta huomiosta sekä äitinsä kommenteista kuten "olisit enemmän kuin veljesi". Nickin syntyminen Clauseille saa koko perheen ajan pysähtymään ja tapahtumat siirtyvät 2000-luvulle.

Pohjoisnavalla elävää joulupukiksi tullutta veljeään välttelevä aikuiseksi kasvanut Fred joutuu ottamaan kontaktia Nickiin kun hän tarvitsee hänen apuaan päästäkseen vankilasta. Lain kaidalla puolella tasapainoitteleva Fred kun tarvitsee rahaa. Nick ottaa sen verran tiukan linjan vaimonsa (Miranda Richardson) rohkaisemana, että ei suin päin suostu 50.000 dollaria hänelle antamaan vaan vaatii vastineeksi että hän tulee joulupukin pajalle töihin. Aluksi hangoitteleva Fred ottaa tarjouksen vastaan.

Elokuvan pahiksena voi nähdä Kevin Spaceyn ja Fredin tyttöystävänä Rachel Weiszin.

Veljekset. Ho, ho, ho, hooo!

 Olen mielestäni nähnyt paljon jouluelokuvia, mutta jostain syystä en ollut kuullutkaan tästä vaikka se olikin ympätty täyteen julkimoita.Vince Vaugh on ollut ehkä joissain elokuvissa ihan hauska, kuten Dodgeballisssa, mutta saman roolin toisinnot eivät jaksa ainakaan minua enää hirveästi kiinnostaa. Tässä hänen silmäpussinen "teen tätä vain palkkashekin takia" olemuksensa oli tympäännyttävä.

Fred Clausin perusidea lukuisista jouluelokuvista ei poikennut: On kärttyisä joulua vihaava ihminen ja sitten hän lopussa muuttuu joulusta pitäväksi ihmiseksi. Vaikka Fred on hieman pahis, niin on hän pohjimmiltaan hyvä ja tekee mustan pienen orpopojankin onnelliseksi. Jouluelokuvilta en toki muuta odotakaan, mutta en silti ollut tästä toteutuksesta niin innoissani tai liikuttunut kuin joistain muista. Paul Giomatti joulupukkina tuntui väärältä eikä hän oikein sopinut niihin saappaisiin. Pidän Rachel Welzistä sekä Kevin Spaceysta, mutta hekin tuntuivat hieman liialta. 

Koko elokuvan ongelma oli itseasiassa se, että se tuntui liian täyteen ympätyltä eikä mihinkään tarinaan keskitytty kunnolla: oli Fredin ongelmallinen suhde veljeen ja äitiin, isällinen suhde orpoon, jättävä tyttöystävä (jota pyysi ulos Jeffrey Dean Morganin esittämä mies, josta ajatteli, että kehkeytyykö tästä vielä joku sivutarina kun noin kuuluisa näyttelijä esittää tuota treffeille pyytäjää, mutta ei kehkeytynyt), pahiksen kohtaaminen ja terapiasessio veliongelmaisten ryhmässä (johon oli saatu mukaan Sylvester Stallonen veli Frank Stallone sekä Alec Baldwinin veli Stephen, jota oli oikeasti vain kiusallista katsoa).

Liikaa siis kaikkea. 

**1/2

Ohjaaja:David Dobkin (Shanghai Knights, Kuokkavieraat)

Pääosissa: Vince Vaughn, Paul Giamatti, Elizabeth Banks

Kesto:116min

Valmistusmaa:USA

Christmas at Riviera (2007)

Katsoin kesäisen jouluelokuvan - Christmas at Riviera.

Hotelli valmistautuu joulunviettoon. Idearikas hotellin varajohtaja Ashley (Reece Spearsmith) saa mahdollisuuden näyttää kyntensä, kun oikean johtajan on mentävä sairaan isänsä luokse.

Hotellin asiakaskunta muodostuu värikkäästä porukasta: isästä ja pojasta (Sam Kelly, Darren Boyd) joiden tarkoitus on ripotella edesmenneen vaimon/äidin tuhkat; uskoton piispaehdokas (Alexander Armstrong) ja tämän alkoholiin taipuva vaimo (Anna Chancellor); kärttyisä mies (Warren Clarke) vaimoineen (Barbara Flynn) sekä keski-iän ylittänyt nymfo (Pam Ferris).

Kuten arvata saattaa, joulu ei mene ihan kuin elokuvissa (heh).

Piispaehdokas rakastajattarineen

Elokuva ei sisältänyt isoja nimiä, joka oli mielestäni virkistävää. Hahmot olivat värikkäitä ja hauskoja. Varsinkin hotellin varajohtaja sekä nymfo onnistuivat huvittamaan minua. Olin ennen tätä elokuvaa katsonut kolme aneemista pätkää, joten iloitsin siitä, että elokuva onnistui edes jotenkin viihdyttämään vaikka ei täydellinen ollutkaan.

Ihan hauska kohelluskomedia.

***

Ohjaaja:Mark Bussell, Justin Sbresni
Pääosissa:Alexander Armstrong, Darren Boyd, Anna Chancellor
Kesto:94min
Valmistumismaa:UK

Eräs joulutarina/Un conte de Noël (2008)

Kriitikoiden ylistämä ranskalainen elokuva Eräs joulutarina (Un conte de Noël) ei päästä katsojaa helpolla vaan antaa täyslaidallisen hajanaisia tarinoita ja selittelemättömiä kohtauksia. Toisin kuin elokuvan nimestä voisi päätellä kyseessä ei ole lämmin "jouluelokuva". Vuillardin perhe kokoontuu kyllä viettämään joulua yhteen, mutta se tapahtuu pakon saattelemana, sillä perheen matriarkalla Junonilla (Catherine Deneuve) on todettu syöpä. Perheen keskuudesta etsitään hänelle geneettisesti sopivaa siirrännäisen luovuttajaa. 

Henri ja Junon joulumessussa.

Vuillardin perhe on kylmä eikä Junon ole kodin hengetär vaan kyyninen ja kylmä nainen, joka ilmaisee suoraan Henri pojalleen (Mathieu Amalric), että ei rakasta tätä, mutta se ei pojalle tule yllätyksenä, koska ei hänkään äitiään. Tämä moderni perhe on kaukana idyllistä ja onkin karskin realistinen. Aina ei mene kuin elokuvissa. Loistavista Catherinen sekä Mathieun roolisuorituksista  huolimatta kaksi ja puolituntista elokuvaa oli pidemmän päälle rasittavaa katsoa. Vaikka onkin hienoa, että kaikki elokuvat eivät noudata Hollywood-elokuvan kaavaa, niin olisin nauttinut jonkinlaisesta selkeästä rakenteesta; alusta, keskikohdasta ja lopusta. Elokuva oli kuitenkin yhtä maanisdepressiivinen kuin sen hahmotkin ja säntäili ennalta-arvaamattomasti joka puolelle. Elokuvassa oli mustaa huumoria, joka toikin siihen mukavaa maustetta, mutta ehkä sitä ei ollut kuitenkaan minun makuuni tarpeeksi ollakseen kiinnostava. 

Catharine on kyllä upea nainen ja loistava näyttelijä. Ainutlaatuinen. Ei uskoisi tästäkään elokuvasta, että hän on syntynyt jo 1943.

**1/2

Ohjaaja:Arnaud Desplechin

Pääosissa:Catherine Deneuve, Jean-Paul Roussillon, Anne Consigny

Kesto:150min

Valmistusmaa:Ranska