Supermarsu (2018)

Supermarsu on Paula Norosen lastenkirjoihin perustuva kotimainen elokuva marsuksi muuttumaan kykenevästä tytöstä. Minulle elokuvaa suositteli kollegan 6-vuotias tytär, joten asetan sen Helmet-haasteen kohtaan 9. "Alle 18-vuotiaan suosittelema elokuva".

Alakoululainen Emilia (Ella Jäppinen) asuu äitinsä (Essi Hellén) ja tämän poikaystävän (Arttu Wiskari) kanssa. Emilian isä (Eero Ritala) ja äiti ovat eronneet. Emilia saa äidiltään marsun lahjaksi. Lemmikkimarsu puree Emiliaa sormeen ja tyttö huomaa saaneensa supervoimat. Emilian ystävänä on koulukiusattu Simo (Viljami Lahti), jonka ystävänä ei ole aina helppoa olla jos haluaa coolien hyväksynnän. Aksentilla puhuva silakka pyytää Emilian apua, että pääsisivät asumaan jonnekin vähemmän saastuneelle alueelle. Supermarsu saattaisi voida auttaa. 

Supermarsussa on paljon tunnettuja suomalaiskasvoja kuten; Tommi Korpela, Kari Hietalahti, Pirjo Lonka, Tiina Lymi, Roope Salminen ja Pirjo Heikkinen.

Supermarsu

Elokuvassa on runsaan fantastista kuvastoa, tietokoneanimaatiot kulkee elävän kuvan rinnalla. Tarinassa voi nähdä muun muassa autoilevan jättimarsun lentävässä taksissa sekä meressä riehuvan silakkajengin. Tytön päiväkirjamerkinnät heräävät myös usein panimaatiopätkiksi eloon. Supermarsu on hauska hupsutteluelokuva, mutta siinä on selkeästi myös sanomaa muun muassa koulukiusaamisen sekä merien saastumisen kämäisyydestä, sisäisestä kauneudesta ja ystävien tärkeydestä.

Tykkäsin, että elokuvassa oli realistisen tuntuista tavisperheen arkea kaiken fantasiatapahtuman keskellä eli uusperhe kerrostalossa eikä äidin uusi poikaystävä ollut pahis vaan ihan hyvä tyyppi. Animoiduissa marsuissa olisi ollut toivomisen varaa. En saanut otetta heidän persoonallisuudestaan tai eri tunne tiloista. Olisin myös toivonut, että aitoa lemmikkimarsua oltaisiin hyödynnetty jotenkin enemmän.

Hyvänmielen pätkä.

***

Ohjaaja: Joona Tena (FC Venus, Syvälle salattu)

Pääosissa: Ella Jäppinen, Viljami Lahti, Essi Hellén

Kesto:1h 26min

Valmistusmaa: Suomi

A Wrinkle in Time (2018)

Hyppy ajassa (A Wrinkle in Time) elokuvan on ohjannut Ava DuVernay, joka on tummaihoinen nainen, joten asetankin elokuvan tämän takia Helmet-haasteen kohtaan 10. "Rodullistetun ohjaajan ohjaama elokuva".

En ole oikeastaan edes ihan varma mitä elokuvassa tapahtui, joten siitä lähdetään. Pääpiirteittäin kuitenkin kaksilapsisen perheen tiedemies isä (Chris Pine) menee "kättelemään universumia" ja häviää yhtäkkiä. Kolme vuotta on kulunut katoamisesta ja perhe alkaa jo vaipua epätoivoon sen suhteen, että isä enää koskaan palaisi. Perheen teini-ikäistä tyttöä Megiä (Storm Reid) kiusataan koulussa asian suhteen. Tyttöä kiusataan myös oudon pikkuveljen Charles Wallacen (Deric McCabe) takia.

Eräänä päivänä perheen kotiin astelee hassun oloinen Mrs. Whatsit (Reese Witherspoon) joka ilmoittaa että voisi auttaa isän löytämisessä. Auttamaan tulee myös Mrs. Who (Mindy Kaling), jättikokoinen Oprah sekä Megin poikaihastus Calvin (Levi Miller).

Suurin osa elokuvasta sekoillaan jossain maailmassa, jossa ympäristö muuttuu jatkuvasti ja paha uhkaa tuhota kaiken tieltään.

Elokuvassa voi nähdä myös Zach Galifianakisin näkijänä.

Oprah

Elokuvasta on vaikea keksiä mitään hyvää. Näytteleminen oli kaameaa, juoni oli sekava eikä henkilöhahmojen kehittämiseen käytetty tarpeeksi aikaa. Megin ihastus Calvin sai osakseen vain katsella Megiä ihailevasta ilman mitään omaa persoonaa. Ainoastaan ohuena taustana jonkun kahden sekunnin aikana katsojille näytettiin, että hänellä on ankara isä. Viimeistäänkiin jättikokoisen Oprahin astelu ruutuun vei kaiken uskottavuuden rippeen elokuvalta.

Elokuva näytti osittain hyvälle ja jotkin erikoistehosteet toimivat, mutta siinäpä kaikki postitiivinen.

*1/2

Ohjaaja: Ava DuVernay
Pääosissa: Storm Reid, Oprah Winfrey, Reese Witherspoon
Kesto:1h 49min
Valmistusmaa:USA

Ghostbusters (2016)

Ai onko tässä Ghostbusterissa verrattain kasariklassikkoon nyt erona se, että bustersit onkin naisia eikä miehiä? En olisikaan sitä heti tajunnut ilman pinkkioksennusta kaikkien tavaroiden, vaatteiden, esineiden, asioiden (jopa pizza-laatikoiden fontti!!!) päällä.

Erin Gilbert (Kristen Wiig) on juuri saamaisillaan vakinaisen viran yliopiston fysiikan professorina kun häntä lähestyy Ed Mulgrave (Ed Begley Jr.) kirjan kanssa, jonka Erin on kirjoittanut aikoinaan yhdessä paranormaalien ilmiöiden tutkija Abby Yatesin (Melissa McCarthy) kanssa. Nainen on haluton tunnustamaan, että olisi kirjaa ollut tekemässä, mutta Mulgrave on sinnikäs - nimittäin museona toimivassa talossa kummittelee. 

Erin innostuu näkemästään kummittelevassa talossa ja lyöttäytyy yhteen Abbyn sekä insinöörinä työskentelevän eksentrisen Holzmannin (Kate McKinnon) kanssa. Seurakseen naiset saavat New Yorkin läpikotaisin tuntevan ja haamun itsekin nähneen säpäkän Patty Tolanin (Leslie Jones). Yhdessä naiset muodostavat Ghostbusters-tiimin, jonka tarkoitus on "drain the swamp" haamuista.

Mukana voi myös nähdä Andy Garcian pormestarina sekä Charles Dancen Erinin pomona (Dancen silmät tekivät varmaan elokuvan parhaimman roolisuorituksen). Ozzy Osborne heittää onelinerin.

Ghostbusters - pink edition

Kristen Wiig ja Melissa McCarthy kuuluvat lempikoomikoihini ja olivatkin tämän elokuvan parasta antia. Kate McKinnon on minulle lähinnä tuttu Saturday Night Live -sketseistä, mutta on ollut niissä ihan hauska. Tosin jäänyt aina vähän etäiseksi hahmoksi eikä tässäkään oikein minua tavoittanut vaikka Doc Brown -kloonillaan parhaansa yrittikin. Leslie Jones ei ollut minulle aikaisemmin tuttu. Hän tuntui välillä olevan hieman hukassa eikä ihme kun ei hänelle mitään kunnon roolia oltu kirjoitettukaan. Thorin roolista parhaiten tunnettu Chris Hemsworth tekee ehkä maailman typerimmän sivuosaroolin osaamattomana assistenttina, joka ei edes osaa puhelimeen vastata..ha ha hah...

Ärsyttävää, että tästä Ghostbusterista piti tehdä niin huono kun potentiaalia olisi ollut parempaankin nostalgiseen hypettelyyn. Mukaan oltiin saatu cameoihin jopa orginaalien elokuvien Bill Murray, Dan Aykroyd, Ernie Hudson ja Sigourney Weaver. Tuntui jotenkin vaivaannuttavalta, että nämä ikonisten hahmojen esittäjät tulivat vierailemaan tähän kämäseen elokuvaan, joka ei olisi ansainnut sellaista kunnianosoitusta.

Harva remake onnistuu, mutta olisin niin toivonut, että tämä olisi toiminut, koska tykkään Ghostbustereista, Wiigistä ja McCarthysta. Se ei vaan riitä, että miehet korvataan naisilla. Pitää olla se hyvä juoni, idea ja oma juttu. 

**

Ohjaaja: Paul Feig (Bridesmaids)

Pääosissa: Melissa McCarthy, Kristen Wiig, Kate McKinnon

Kesto:1h 56min

Valmistusmaa: USA, Australia

Avengers: Infinity War (2018)

Avengers: Infinity War nosti ennakkoon kylmän hien otsaan. Voiko Avengers-elokuva todellakin olla hyvä?

Liukuhihnalla tulleiden Marvel-elokuvien useimmat päähahmot olivat päässet mukaan tähän massiiviseen Infinity wariin, jossa oli useampi pieni juonipuro, jossa isoa porukkaa oltiin hajautettu helpommin ohjattaviin pienempiin joukkoihin. Parasta antia olivat Guardians of the galaxy -elokuvan hahmojen sekä Thorin (Chris Hemsworth) sisältämät kohtaukset ja varsinkins sanailut Star-Lordin (Chris Pratt) ja Thorin välillä. Iron man (Robert Downey Jr.) oli myös totuttuun tapaansa karismaattinen tapaus ja toimi hyvin Doctor Strangen (Benedict Cumberbatch) kanssa. 

Avengersit liittolaisineen lyöttäytyivät yhteen vastustaakseen ikuisuuskiviä keräävää Thanosia; kun kaikki kuusi kiveä on kerätty, on haltijalla koko universumi hallussa. Massiiviset voimat omaava CGI tekniikalla movailtu superpahis oli ihan onnistunut luomus ainakin verrattuna Justice Leaguen Steppenwolfiin. Välillä jopa unohtui, että kyseessä ei ollut oikea näyttelijä vaikka oikean näyttelijän (Josh Brolin) liikkeitä käytettiinkin.

Lössiä riittää

Useimmille leffaan raahautuville katsojille kaikki sen hahmot olivat jo aikaisemmista Marvel-pätkistä tuttuja, joten hahmojen kehittelyyn ei tuhlattu yhtään aikaa. Silti nimensä mukainen Infinity war tuntui kestävän pienen infinityn 2,5 tunnin kestollaan. Elokuvan ensimmäiset noin puolitoista tuntia sekä lopun noin puoli tuntia olivat sen kiinnostavinta antia ja sen ylimääräisen puolituntisen olisi voinut hävittää (mm. Kapteeni Amerikan, Mustan pantterin sekä Mustan lesken sisältämät kohtaukset). Mukaan mahtui kuitenkin mainioita episodeja kuten Thorin vasaran luominen jättiläisenä esiintyneen Peter Dinklagen avustuksella.

Imdb:n parhaiden elokuvien listalla Infinity wars oli peräti kivunnut 15. sijalle tämän arvostelun kirjoittamisen aikaan. Hyvähän elokuva oli, mutta en nyt ihan noin korkealle kuitenkaan rankkaisi.

Positiivinen yllätys ja varsinkin lopulle pisteet odottamattomuudestaan.

**** (4-)

Ohjaaja: Anthony Russo, Joe Russo (Captain America: Civil War)

Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Mark Ruffalo jne

Kesto: 2h29min

Valmistusmaa: USA

The Shape of water (2017)

Uudistunutta Maxim-elokuvateatteria, jossa sai oikein hienosti omissa nojatuoleissa istua viiniä siemaillen, tuli testattua Guillermo del Toron ohjaaman 13 Oscarin ehdokkaan The Shape of Water merkeissä.

Elisa (Sally Hawkins) on mykkä sinkku, joka on hyviä ystäviä mainosmaalauksia tekevän naapurinsa Gilesin (Richard Jenkins) sekä siivooja-kolleegansa Zeldan (Octavia Spencer) kanssa. Siivoustyössään Elisa kohtaa merkillisen vesiolennon, johon luo vahvan siteen. Hän haluaa pelastaa vangitun rakkaansa gestapomaisen Stricklandin (Michael Shannon) ikeestä. 

Vesimies ja Elisa

Guillermon elokuvista ei koskaan tiedä mitä odottaa enkä tosiaankaan osannut tämänkaltaista elokuvaa odottaa näkeväni. Hyvin Ameliemaisesti alkanut elokuva johdatti fantasiaelementteineen jännittävään loppukliimaksiin eikä vuoristoratamaisessa kulussa ollut tylsää hetkeä. 

Herkän tulkitsijan, Sally Hawkinsin, hahmon mykkyys ei millään tavalla vienyt elokuvalta mitään pois - päin vastoin - tämän roolisuoritusta pääsi ihailemaan hänen eleidensä kautta sitäkin syvemmin. Hänen viittomansa repliikit tosin tekstitettiin, joten täysin hänen eleidensä varassa ei tarvinnut olla.  Mahtavan osan teki myös Richard Jenkins keski-ikäistyneenä homomiehenä, joka yritti parhaansa mukaan olla ystävänsä tukena erikoisessa tilanteessa. Octavia Spencer oli myös mainio Elisan tulkkina työpaikallaan. Oscar-ehdokkuudet satelivatkin kaikille edellä mainituille. Ehdokkuuden olisi kuitenkin ansainnut myös Michael Shannon hyytävästä roolistaan elokuvan pahiksena. 

Loistava pätkä.

****

Ohjaaja:Guillermo del Toro (Crimson Peak)

Pääosissa: Sally Hawkins, Octavia Spencer, Michael Shannon

Kesto:2h 3min

Valmistusmaa:USA

Beauty and the Beast (2017)

Pidin kovasti Kaunotar ja hirviö -sadusta kun olin pieni. Tarina oli jopa lempisatuni. Pidin myös Disneyn tekemästä sadun animoinnista sekä Ron Perlmanin ja Linda Hamiltonin tähdittämästä samannimisestä minisarjastakin. Satu siis kiehtoo minua. 

Beauty and the beast - kaunotar ja hirviö (Beauty and the Beast) elokuva tuo sadun hahmot henkiin ihmisnäyttelijöillä ja tietokoneanimoinnin ihmeillä.

Belle (Emma Watson) on pikkukylänsä ainoa lukutoukka ja suuremmista seuduista haaveileva kaunis neito. Häntä havittelee kylän komeimmaksi mieheksi itsensä tituleerannut ylimielinen Gaston (Luke Evans). Belle ei kuitenkaan tämän kosinnoille lämpene. Yhtenä päivänä Bellen hieman höpperömäinen isä (Kevin Kline) lähtee kauemmas markkinoille eikä häntä näy takaisin; pelkkä hevonen palaa ilman isäntäänsä. Belle huolestuu ja lähtee etsimään isäänsä löytäen itsensä hirviön (Dan Stevens) palatsista. Öykkärimäinen hirviö ottaa Bellen vangikseen isänsä sijasta. 

Hirviö on oikeasti prinssi joka on saanut kirouksen yllensä. Kirouksen voi purkaa vain aito rakkaus häntä kohtaan. Aikaa on rajoitetusti - kun kaikki ruusun terälehdet putoaa ei mitään ole enää tehtävissä! 

Elokuvassa voi myös nähdä tai lähinnä kuulla Ewan McGregorin puhuvana kynttelikkönä, Ian McKellenin puhuvana könninkellona ja Emma Thompsonin puhuvana teepannuna.

Isä ja tytär

En tiedä johtuuko osittain ihastukseni elokuvaan siitä, että satu on minulle rakas, mutta minulle elokuva toimi. Emma Watson oli mainio Bellenä, hän on sopivan kaunis ja älykäs ollakseen uskottava rooliin. Rooli kirjaviisaana Hermionena Harry Potterissa varmasti auttoi hahmon kehittelyssä. Luke Evans Gastoinena varasti kuitenkin shown. Hän pääsi oikein mehustelemaan narsistisessa roolissaan ja teki sen hyvin. Dan Stevensista kuului lähinnä ääni hirviö kun oli, mutta sekin onnistui. Kevin Cline Bellen isänä oli hyvä ratkaisu. Hänen tulkinnastaan huokui aito huoli tytärtään kohtaan ja hätä tuntui hänen kauttaan todemmalta. 

Elokuva myös näytti hyvältä ja linnasta oli saatu mukavan fantasiamainen. Eläviksi kirotut esineet olivat myös taidokkaasti tehty eikä näyttänyt yhtään tökeröiltä. Beauty and the beast -elokuvaan oli mukava uppotua ja unohtaa hetkeksi että seuraavana päivänä pitää mennä jo joululomien jälkeen töihin.

****

Ohjaaja: Bill Condon (Mr. Holmes, Dreamgirls, Kinsey)

Pääosissa:Emma Watson, Dan Stevens, Luke Evans

Kesto:2h9min

Valmistusmaa:USA

Justice League (2017)

Supersankarit kokoontuvat yhteen taistelemaan yhteistä pahaa vastaan - Justice League.

Kolme mystistä voimaneliötä on haudattuna eri kolkkiin ihmisten, amatsoninaisten sekä vesi-ihmisten toimesta. Jumala nimeltä Steppenwolf (Ciarán Hinds) haluaa nämä energianeliöt itselleen niiden sisältämän voiman takia. Steppenwolf onnistuu sieppaamaan amatsonien neliön, jolloin heidän kuningattarensa sytyttää muinaisen varoitusliekin ihmisten maailmassa elävälle Dianalle aka Wonder Womanille (Gal Gadot) nähtäväksi. Batman (Ben Affleck, miksiii?!!?) saa tietoonsa Dianalta Steppenwolfin olemassa olevasta uhkasta ja päättää koota supersankarit yhteen. Hän kaipaisi Supermiehen (Henry Cavill) johtamistaitaitoja, mutta Supermies on kuollut. Batman saa värvättyä joukkoonsa nopean ja nörttimäisen Flashin (Ezra Miller) sekä hieman vastahakoisen Aquamanin (Jason Momoa). Mukana auttamassa on myös isänsä käsissä (Joe Morton) kyborgiksi (Ray Fisher) muotoutunut konemies. Morton oli myös kyborgeihin erikoistunut tiedemies terminaattori kakkosessa. Ehkä jonkinlainen fiksaatio koneihmisiin. Kalamiesten suojelema voimaneliö katoaa myös Steppenwolfin haltuun.

Supersankarit päätyvät radikaaliin ratkaisuun käyttää ainoaa jäljellä olevaa voimaneliötä Supermiehen henkiin herättämiseksi, että vihollinen saataisiin kukistettua.

Justice League

Olin hyvin tyytyväinen Wonder Womaniin, joten uskalsin odottaa jotain Justice Leaguelta. Ei olisi kuitenkaan kannattanut, koska elokuva jäi sisällyksettömäksi pousailuksi. Voimaneliö-juoni oli kehno ja pahis Steppenwolf lentävine tulikärpäskätyreineen oli tylsä vastus. Ben Affleckin Batman oli ponneton ja miltei irvokas näky pöhöttyneiden kasvojen pursutessa naamion alta. Wonder Womanin rooli jäi lähinnä kauniiksi kasvoiksi, samoin kuin Aquamaninkin. Muutama hauska läppä lensi elokuvassa, mutta vain muutama. Flash oli lähinnä vaan ärsyttävä. Kyborgi oli ihan ok kohtalonsa hyväksyneenä sotakoneena. Supermies liihotteli vasta elokuvan loppupuolella ja oli ihan yhtä typerä kuin omassa Man of Steel -elokuvassaankin.

Elokuvassa oli liikaa hahmoja joihin kehenkään ei ehditty keskittyä kunnolla ja kaikki jäi näin pinnalliseksi. Elokuva oli täynnä toimintaa kyllästymiseen asti ja tietokoneanimiointi oltiin viety äärimmilleen, jolloin se ei toiminut enää vain tehosteena vaan pääasiallisena viihdykkeenä. Pakollinen rakkauskuvio myös hutaistiin loppuun kun Amy Adamsin näyttelemä Lois Lane kohtasi henkiinheränneen Supermiehen. Väsyttävää.

**1/2

Ohjaaja: Zack Snyder (Man of steel, Batman v Superman: Dawn of Justice, Watchmen)

Pääosissa: Ben Affleck, Gal Gadot, Jason Momoa

Kesto:2h

Valmistusmaa: USA, UK, Kanada

Jigureul jikyeora!/ Save the green planet! (2003)

Save the green planet! (Jigureul jikyeora!) on eteläkorealaista sci-fi komediaa. 

Lee (Ha-kyun Shin) uskoo, että yritysjohtaja Kang (Yun-shik Baek) on maapallon tuhoa hautova Andromedalainen alieni ja päättääkin lapsekkaan tyttöystävänsä Su-nin (Jeong-min Hwang) kanssa kidnapata hänet. Kang joutuu kokemaan pahanlaista kiduttamista kun Lee pääsee hänen kanssaan vauhtiin. Leen mielenterveys on kyseenalainen hänen kokemansa traumaattisen historian takia, johon Kangkin liittyy. Etsivä Choo (Jae-yong Lee) alkaa tutkia Kangin outoa katoamista ja pääsee Leen jäljille. Kaikkien yllätykseksi Lee ei olekaan niin hullu miltä aluksi on vaikuttanut.

Alienin kidutushommissa

Save the green planet tarjoilee sekopäistä häröilyä jo siinä määrin, että sen katsominen ei ole enää vähän ajan kuluttua kiinnostavaa. Nopeasti vaihtuvat kohtaukset ja pomppivat juonikuviot eivät jaksaneet enää tällä toisella katsomiskerralla naurattaa yhtään. Muistaakseni Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla se onnistui huvittamaan niinkin paljon, että minulle jäi muistikuva että se kannattaa omaksi ostaa. Nyt kuului katsellessani vain mielikuvallista sirkkojen siritystä.  

Elokuvan ideahan on sinällään ihan hauska mielenterveysongelmista kärsivästä salaliittoteoreetikosta, joka onkin oikeassa.

**1/2

#elokuvahaaste2016 (28. Elokuva, jonka nimessä on väri)

Ohjaaja:Joon-Hwan Jang
Pääosissa: Ha-kyun Shin, Yun-shik Baek, Jeong-min Hwang
Kesto:1h58min
Valmistusmaa: Etelä-Korea

956/1001 Being John Malkovich (1999)

Being John Malkovich on Spike Jonzen esikoisohjaus kokopitkien elokuvien saralla. 

Huonosti menestyvä nukketaiteiteilija Craig (John Cusack) taipuu vaimonsa Lotten (Cameron Diaz) kehotuksesta hakemaan "oikeita töitä". Paikan hän saakin arkistoijana erikoisesta yrityksestä, joka sijaitsee kerroksessa 7 ja puoli, jossa suoraan seisominen on mahdottomuus. 

Craig rakastuu yrityksessä työskentelevään Maxineen (Catherine Keener), joka ei puolestaan hänestä juurikaan innostu. Craig kertoo naiselle löytäneensä yhtiön tiloista minimaalisen oven, joka johtaa suoraan John Malkovichin pään sisälle. Maxine päättää kääriä tilanteesta isot rahat ja myy yhdessä Craigin kanssa lippuja Malkovichin päähän. Tunneli mahdollistaa olemisen kyseisenä näyttelijänä vartin verran.

Lotte haluaa kokeilla Malkovichina olemista, jonka jälkeen hän tajuaa, että on ihastunut Maxineen. Maxine puolestaan haluaa Lotten vain Malkovichina. Craig on tilanteesta mustasukkainen ja onnistuu valloittamaan Malkovichina Maxinen puolelleen kykenemällä kontrolloida näyttelijää ja asuttamaan tämän ruumista pidempää kuin vain 15 minuuttia. Craig jääkin Malkovichin päähän ja muuttaa miehen uran näyttelijästä maineikkaaksi nukkemestariksi. Maxine ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ole unohtanut Lottea ja kiintymys Craig-Malkovichia kohtaan haihtuu.

Elokuvassa voi nähdä myös Charlie Sheenin itsenään Malkovichin kaverina.

Ovi Malkovichin päähän

Muistan kun näin Being John Malkovichin ensimmäistä kertaa; olin aivan myyty sen surrealistisista juonenkäänteistä. En edes muistanut että pääosassa oli Keenerin ja Malkovichin itsensä lisäksi Cusack ja Diaz. Varsinkin Cusack onnistui roolissaan luuserimaisena nukkemestarina eikä Diazkaan huono ollut homssuisena oman seksuaalisuutensa löytäjänä. Myös Malkovich suoriutui hyvin haastavassa roolissaan itsenään. Varsin vaikuttava oli Malkovichin tulkitsema alun nukketeatteriesitys, jonka hän toisti kun Craig oli tämän pään sisällä ja ohjaili hänen maanista liikehdintää. Keenerin vetovoimaisuus on omaa luokkaansa.

Ohjaaja Spike Jonze Being John Malkovichin kuvauksissa

Elokuva on hyvin tehty ja käsikirjoitettu eikä siinä ole tylsää hetkeä. Elokuva on vahvempi alussa kuin lopussa, jolloin tarinan odottaa saavan vedettyä johtolankansa yhteen ja saavan jonkinlaisen päätöksen. 

Being John Malkovich, mikä idea elokuvalle!

****

#elokuvahaaste2016 (10. Suositun ohjaajan ensimmäinen elokuva)

Ohjaaja: Spike Jonze
Pääosissa: John Cusack, Cameron Diaz, Catherine Keener

Kesto:1h52min

Valmistusmaa: USA