keskiviikko 30. joulukuuta 2015








Pieni, mutta eheyttävä loma mökillä. Kauniissa kuuraisissa maisemissa tunsin onnea, onnekkuutta.

perjantai 18. joulukuuta 2015














Elämä on kulkeutunut jouluun. Tekemisen ilo ympärillä. Ikkunan takana valkoista. Paukkupakkaset. Narskuva lumi. Sisällä lämmin tuli. Pirtin hämärässä salaisuuksia. Onnellista yhdessäoloa. 
Tule Joulu kultainen!

maanantai 7. joulukuuta 2015




Oli toinen adventtisunnuntai. Käytiin kaupungin joulua katsomassa. Kävelykatu oli kaunis. Joulutori niin soma. Ilta hiljeni kahteen kynttilään ikkunalla. Oli itsenäisyyspäivä. Tunsin olevani onnekas, kun sain syntyä juuri tähän maahan.

torstai 3. joulukuuta 2015






Joulu hiipii pirtin nurkkiin. Yritän pysyä perässä. Yritän ehtiä ajoissa. Kaikesta huolimatta juuri tänään vesirokko näkyy ja kuuluu eniten. Hän, onneton pikku veijari, sairastaa toisen kerran. Muutama hassu näppy pikkuruisena ei sitten tehonnutkaan. Mutta piparitalkoot tänään tiedossa! Ja sitä odottaa myös potilaskin. Vaikka kutittaa,kutittaa...


sunnuntai 15. marraskuuta 2015





Oli pikkujoulut. Tuli tauti tupahan. Ikkunan takana aavistus valkoista. 
Rauha pirtissä. Ihmeellinen pyhäpäivä.
 Hiljaisuutta. 

tiistai 3. marraskuuta 2015








Muutama mukava muisto syyslomalta. Muitakin mukavia muistoja takataskuun tallennettiin. Matkustettiin kauaskin, tavattiin tuttuja. Kivoja kavereita. Kirmattiin, kikatettiin. Hesassa hulluteltiin. Maalaishiiret kaupungissakin viihdyttiin. 


maanantai 12. lokakuuta 2015







On ollut mahatautia, pakkaspäiviä, pullapäiviä, valvottuja öitä ja seesteisiä iltoja.

perjantai 9. lokakuuta 2015



Tänään on Roosa nauha päivä. Kannan omaani rinnassani lokakuun ajan. Sydämessäni, muistoissani rakas pikkuveljeni. Ja ne lukuisat muut tarinat. Syöpä koskettaa meitä kaikkia.

Syöpäosaston rauhassa
minun ei tarvitse
hävetä häliseviä
pieniä poikiani.
He murustelevat sipsejään
päiväsalin lattialle.
Ja vanha kuolemansairas
mies tarjoaa heille
karamellia ja hymyilee.
Kuolemaa koskettavilla
käytävillä kaikuu
elämän nauru.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015








Palasia viikkojen varrelta, kun minusta ei ole kuulunut mitään. Olemme rullanneet eteenpäin elämän rattaiden pyöriessä. Olemme valmistautuneet pakkasukon vierailuun. Kasvihuoneesta on pelastettu viimeiset hengissä olevat. Maisema on ollut ihmeen kaunista. Välillä ihan punaista. Punaisella kuplallamme olemme ajalleet viimeisimpiä ajoja tälle kesälle. Tai ainakin aina sillä miellellä. Ja kiitoksella. Arkemme on ollut tapahtumarikasta ja touhukasta.