"Kynttilän tavoin muistot loistavat kirkkaimmin joulunaikaan."

-Charles Dickens-

Maantienpellon väki toivottaa kaikille onnellista joulunaikaa.

Kolme yötä enää.

" Maailman kauneimpia asioita ei voi nähdä, eikä koskettaa, ne täytyy tuntea sydämellä."

-Helen Keller-

Neljä yötä enää...

Tänä aamuna ritisevä uunin lämpö odotti meitä herääviä. Uuteen päivään oli hyvä herätä. Ja enää viisi yötä. 

Tänään katsottu vanhoja valokuvia. Muisteltu mummua. Illalla tarkoitus ostaa hautajaisvaatteita. Päivällä pyöritellään pikkuleipiä ja tehdään piparitaikina jääkaappiin. Jouluun kuljetaan.

Kalajoen mummu

Muistan mummuni.
Puulaatikolla istumassa.
Puuhellassa tuli, potut kiehumassa.
Sylissään kädet.
Työntäyteiset.
Aamusta iltaan tekivät.
Olemuksessaan karheuden.
Silmäkulmassaan pilke
ja hersyvä nauru,
kun kaikki oli hyvin.

Pyhäaamuisin mummulassa 
syötiin pottuja ja ruskeaa kastiketta.
Tai jotain muuta.
Jälkiruoaksi riisipuuroa.
Pikkutyttönä join punaisesta nallemukista.
Ja mummu pyysi laittamaan
porstuan oven kiinni.
Puhui myös hantuukista
ja joistakin muista,
joita tyttönä en ymmärtänyt.
Sydämeen jäi aurinkoiset sunnuntait.
Iloisen huolettomat kesäpäivät.
Mummulan ihmeellinen maailma.

Myöhemmin mummu puhui,
kuinka huusin, kun yökylään jäin.
Oli äitiä ikävä. Nelivuotiaalla.
Myöhemmin myös ymmärsin,
sen karheuden.
Elämän kovettaman.
Kunnioitin. Syvästi kunnioitin.
Niin monesta selviytynyt. Monesta luopunut.
Ja yhä kiitollinen elämästä.
Lähtiessämme mummu puristi kättä,
katsoi silmiin. Jumalanrauhaan.
Oli aina turvallista porstuan ovi sulkea.

Tänä aamuna tuli suruviesti.
Pyyhin leivänmuruja lasteni jäljiltä.
Valkean pöydän kannelta.
Kuin mummukin ennen.
Sukupolvien katkeamaton ketju oli silmieni edessä.
Ikkunan takana yöllä satanut valkea lumi.
Kuin valkea pukusi, mummu.
Lähdit ikuiseen jouluun. Jouluyön enkeli.

Terveiset Luulajan Gammelstadenin joulumarkkinoilta

Saimme joulumieltä. Unohdimme hetkeksi kaiken muun. Minusta tuntui, kuin voisin nähdä Kesäkummun Marikin ja Liisan. Ja ehkä melkein näinkin. Tunnelma oli ihmeelinen ja enemmän, kuin uskalsin ajatella. Kiitos lastenhoitajillemme, että annoitte tämän kokemuksen.

Itsenäisyyspäivänä

In memorian 5.12. Sylvi mummuni. Kalajoen mummu.

Tänä aamuna tuli suruviesti.
Pyyhin leivänmuruja lasteni jäljiltä.
Valkean pöydän kannelta.
Kuin mummukin ennen.
Sukupolvien katkeamaton ketju oli silmieni edessä.
Ikkunan takana yöllä satanut valkea lumi.
Kuin valkea pukusi, mummu.
Lähdit ikuiseen jouluun. Jouluyön enkeli.

 

Meillä on kulkenut jo muutaman päivän pikkuinen tonttu. Isommat ovat nähneet niitä pihallakin. Viime viikonlopun pieni yövieraamme muisti meitä suloisilla tonttulakeilla. Kiitos Matleena! Oli niin kiva, kun olit. Viikonloppuun taas kuljemme. Toiveissani päästä joulunavajaisiin. Toiveissani nähdä joulupukki. 

Joulunodotus tunnelmia viikonloppuunne!

Iskä toi porkkanoita tuliaisiksi töistä tullessa. Kolme kiloa. Viikonloppumme taitaa pyöriä sen säkin ympärillä. Viikonloppumme ohjelmaan kuuluu 'ei mitään'. Se kuulostaa hyvältä. Kuljemme vain narskutellen. Iltasaduksi taidetaan lukea porkkanalapset Pepi ja Pepita. Tuttu satu jo lapsuudesta. Aidoin se vain olisi Alli-tädin lukemana. Mutta minä lupaan matkia häntä. Säälikää lapsiamme.

Rauhallista viikonloppua!

Marrasaurinko

Hyvä päivä. Aamupäivällä ystäviä, iltapäivällä aurinkoa. Aurinkoisessa pirtissä 'auton rakentelua', läksyn tekoa, päikkäreitä ja joululauluja. Auringon voima on ihmeellinen.

Pyhäinpäivänä- kaivaten

Pyhäin levossa

Viimeinen kyynelpisara

pusertuu lähtijältä,

kun häntä pidetään kädestä

ja lohdutetaan

Jumalan lasten evankeliumilla.

Lähellä iankaikkisuuden rajaa

hän saa kokea:

"Ihana rauhan ranta,

suloisen levon antaa."

Hän on päässyt perille.

-Leena Kalliokoski-

Sunnuntai iltana meillä. Ennen vaalivalvojaisia. Eräs aloitteleva politiikkaneiti istui vieressäni. Seurasi kuka pääsee ja kuka ei. Monet aloittelevat pianistit ovat soitelleet pianollamme. Syyslomalla se kotiutui. Syyslomamme oli hyvä. Loppulomasta saimme kaksi pientä yövierasta, kahdeksi yöksi. Sain nukkua kahden samanikäisen pienen ihmisen keskellä. Toinen oli omani ja toinen kuin omani. Hetkessämme oli suuri onni. Saimme muistoksi yövieraistamme 'kodin linnun'.

Pakkasherran hento hipaisu muutti maisemamme näin kauniiksi. Me olemme nauttineet siitä ja alkaneesta lomastamme. Ja juuri nyt Eevastiina kulkee pimeässä lyhtykädessä. Lunta tupruttaa.