Oranssia.

Olis pitänyt tehdä kollaasi näistä tänään eteen tulleista kohteista.

 Ihan tavallista kalliota...nooo, mutta nyt nenä lähemmäs maata!

 Kalliolla näkyy yksi havunneulanenkin.

 On se vaan jännää, eikös?

 Tatti katseli mitä teen.

No, vähän kuljettuani taas löytyy oranssia.

 Puunlehti viemäriojassa.

 Se väri oli kotoisin täältä.

Ajotien alittavan kävelytien kattoa. Ihan kiva väripläjäys tälle päivälle.

Iltapulut.

Eri puissa, mutta ilmeisesti yhdessä iltaa viettämässä.

 Iltapilviä menin vilkaisemaan, kun näin pulun puussa.

 Lähempänä oli toinenkin.

Ensin kokeilin kuvata parvekelasin läpi ja tää kurkki kaula pitkällä mitä teen.

Aurinko laski mailleen ja pulut nauttivat päivän viimehetkistä. 
Nää oli kyllä Sepelkyyhkyjä, jos oikein sanotaan.
Eilen iltapäivällä lenteli haukka näillä main, joten olkaa kyyhkyt varovaisia!

Eilisen aamuhetki.

 Aurinko siirttyy vauhdilla oikealle.

 Eilen se nousi tuosta kohtaa jo ja ei mene kauaa, kun en enää näe sen nousua  ikkunastani.

 Aamuaurinko luo sisälle hetkisen ajaksi oman tunnelmansa.

Vanhassa kamerassa tarkennus toimii, tai sitten ei. Kissa on saanut aamuruokansa ja kömpinee siitä kohta sänkyyni nukkumaan niin, kuin aina. Mutta mitäs minä tein?
No, näitä kuvia ei pitänyt edes näyttää, mutta kun muita....ai, hetkonen vaan!

Niin, onhan mulla näitä pilvikuvia yllinkyllin, mutta kuka nyt näitäkään aina jaksaa.
Eilen oli kyllä ihmeellinen pilvi vyörymässä päälle, mutta en saanut siitä kunnon kuvaa. Tässä se meni jo yli ja pois. Tämä oli kyllä iltapäivän kuvia jo.
Viikonlopuksi on luvattu kauniita ilmoja.

Mulle ilo...

Eilisellä aamulenkillä kurkin kartanon kana-aitaukseen josko kanat olisivat jo ulkona. No, eivät olleet. Portilla kurkin vielä pihalle, sillä siellä kuvasin viimekesänä ruusuja. Kiva yllätys oli tavata kartanonrouva pihalla. Aamuhan oli kaunis ja lämmin.
Hän olikin laskenut kanat ja kukon vapaaksi pihalle. Sain taas kutsun tulla pihan puolelle.
Olin ottanut ison kamerankin mukaan, mutta siinä onnenhuumassa menin jä sössin hyvän tilaisuuden. Ei tullut mieleenkään katsoa millä asetuksilla kuvaan, joten...

kaikki kuvat ovat taas  huonoja.

 Kukko joi rapakon vettä ja minä vaan sähläsin.

 Kukkopojat olivat liian kaukana ja....

 vaikka kanat tulivat lähelle, niin kirkas aamuaurinko ja iso 200 yhdessä oli liikaa.

 Varmaan tärisin innosta, sillä....

lähempänäkin olevat tulivat kuviin epäselvinä.

 Kukko tuli ihan lähelle seisomaan ja sain kuvata sitä rauhassa.

 Komeat ovat kukon sulat.

Kanoja ja kukkopoikia oli senverran, etten päässyt perille montako niitä oli.

 Pikkutipu pyöri melkein vieressä emonsa ja sisarustensa kanssa.

Alhaalta paistava aurinko ja se iso 200 pilasi nämäkin kuvat.

 On ne höyhenpyllyt niin liikuttavan söpöjä.

Ihanaa oli kuitenkin käydä niitä läheltä katsomassa ja kun seuraavan kerran menen, otan jalustan mukaan.
Tosin voi olla niin, että sekoaisin sen jalustan kanssa, sillä näitten meno on sen verran vauhdikkaan näköistä. 

Tämä oli minulle eilisen aamun kohokohta. Kiitos kartanon emännälle tästä!

Kuvia aamulenkin varrelta.

Kumpupilviä nousi, mutta sadetta ei tullut.

 Yön sateitten jälkeen oli kyllä märkää.

 Pihlajanmarjat jää paikoin tosi pieniksi.

 Auringon hehkua kehäkukan terälehdillä.

 Ja ihmeitten ihme, eli perhosia näin useitakin, mutta olivat kaukana mokomat.

Yritin hiipiä hiljaa, mutta en onnistunut pääsemään lähelle.

Kengät ja housinlahkeet olivat litimärkiä sen reissun jälkeen.

Ne ukkospilvet.

 Pahoittelin tässä aiemmin, kun en onnistunut niitä sinisenä nousevia ukkospilviä saamaan kuviin oikeanvärisinä. Löysinkin muutaman kuvan toisesta kamerasta.

Sinisyys selittynee sillä, että oikealta puolelta paistoi ilta-aurinko vielä.

 Nyt meni aurinko pilveen.

 Joku vaalea pilvihahtuva sinnitteli korkeammalla.

Kohta sataa.

Ja näin ne pilvet vyöryivät yli.

Tuolla olis lumpeita...

 mutta voi harmitus, sillä vain pikkukamera oli mukana.

 Olihan se ihana paikka muutenkin, mutta nuo lumpeenkukat olivat liian kaukana.

 Kävin vähän kauempanakin niitä katsomassa, mutta eipä se auttanut.

 No, pakko zoomata...

 eipä se paljon auttanut.

Vähän lohdutti, kun tämmöisen näin laskeutuvan ja kerkisin hiipiä luo ja napata kuvan.

Tämmöistä täällä.

 Otin lisää pilvikuvia illalla.  Nämä oli komeita, mutta vahinko, kun en  saanut sitä kaunista sinisyyttä oikean värisenä kuviin.

 Ei salamoinut, mutta vettä tuli senkin edestä.

 Aamulla vähän katselin, mutta kun ei näyttänyt pahemmalle kävin kävelemässä.

 Ihan vieraan näköinen varis oli syömässä omenaa.

 Vai onko tuo omena?

 Sammakkoa söi. Ilmankos on tuon näköinen naamaltaan.

Parempi vaan lähteä kotiinpäin.