Lauantaina lähdin ulos normaalista poiketen vasta illalla.
Arvelin lähteneeni ihan turhaan ja typerästi rantaan palelemaan.
Ei sit mitän, eikä ihmisiäkään muuta, kun joku kalastaja.
Olin lähdössä pois, kun näin joutsenen kaukana ja tulossa...
ei, kun ohi menossa.
Ei sillä kiirettä ollut. Uiskenteli rauhallisesti ja etsi ruokaa.
Tuonne se häipyi luotojen taakse ja minä tein lähtöä jo toisen kerran.
Onnekseni vilkaisin vielä taakseni.
No, aurinko teki laskuaan ja mihinkäs mulla kiire.
Eikä ollut enää kiirettä tälläkään. Jäi siihen luodon eteen höyheniään putsaamaan. Ja sitä riitti.
Välillä katseli minua pitkään.
Elä nyt minun takia lähde pois.
Mitäs nyt?
Jotenkin tunsin tuon arvanneen mitä tämmöinen mummo kaipaa.
No, sen pituinen se. Kuvia on runsaasti enemmän, mutta eihän niitä voi tänne kaikkia laittaa. Kumpikin tehtiin siinä lähtöä....
ja nyt tää tulikin uudestaan ja tällä kertaa ihan lähelle.
Kääntyili ja näytti miten kaunis on.
Kiitos!
Semmoinen ilta.
Tänään tapasin saman joutsenen ja nyt se päästi minut ihan lähelle. Jutteli ja selvästi tykkää, kun kuvaan sitä.
