Kis kis kippurahäntä, huomenna mennään 
taas paikasta toiseen, tukka putkella.


On ollut myös hieman teknisiä ongelmia. Jouduin luovuttamaan läppärini lukiolaiselle ja tilalle sain koneen, joka hylkii kameraani. Höh. 

Pakkanen, kuljetaan nenät huurussa. 
Sisälläkin on vilpoisaa, taidamme asustaa kesämökissä. Mutta jos on tossut jalassa ja muutama villatakki, niin kyllä täällä pärjäilee.

Kirsten Justesen "Ikke kun alt"

Jumppapäivä. Heilumista lumikolan kanssa pihalla. Lumikahlausta koiran kanssa metsässä. Illalla vielä jumppaa kylän naisten kanssa kylätalolla. 

Välillä on vähän vaikeaa olla perheen pienin. "Mä en haluu olla pikkuveli. Mä haluun olla viiskytyks, sitten mä oon isompi kuin muut." 


Joulusta myöhästyneet hyasintit puhkeavat kukkaan. Ensi vuonna täytyy laittaa sipulit aikaisemmin. En vaan muista milloin nämä laitoin...marraskuussa? Kuvittelen aina muistavani kaiken, enkä kirjoita ylös. Ehkä pitäisi.

Lunta. Innokkaat ulkoilijat eivät halua tulla ollenkaan sisälle. Kuopus hiihtää ympäri pihaa ja koira makaa lumessa ja järsii lumiukkojen porkkananeniä. 
Pikku kissa taas ei halua ollenkaan ulos, se on päättänyt ryhtyä kokonaan sisäkissaksi. 

Perhonen liihotteli aamiaispöytään. Surin vähän, kun ei se taida kovin kauan meillä selvitä, keskellä talvea. Mutta siihen lapsi sanoi, että voimme iloita siitä niin kauan kuin se on täällä meidän kanssa. 

Niinhän se on. Ja ihme on, ettei se vielä ole joutunut kissan suuhun. 

Tämä loma on tehnyt niin hyvää, emme ole tehneet yhtään mitään (paitsi toissapäivänä tapetoimme keittiön). Olo on levännyt ja tuntuu siltä, että kaikki jo vähän odottavat alkavaa arkea. 
Tassut kohti uusia seikkailuja!