Aiheittain

Näytetään tekstit, joissa on tunniste euro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste euro. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. toukokuuta 2020

EU tukirahat

Eu on päässyt jonkinasteiseen sopuun koronan aiheuttamista talousahdinkoon joutuneiden maiden tukemiseksi. Potti on yhteensä 750 miljardia euroa. Näistä suurin osa on suoraa tukea ja pienempi potti lainarahaa. Kenellekkään ei tule yllätyksenä, että rahavarat menevät pääosin eteläisille maille.

Pääpotin ovat saamassa Italia, Espanja, Kreikka ja Ranska. Maille, jotka ovat huonoimmin hoitanut taloutensa ja voin lyödä vetoa, että pian ollaan taas käsi ojossa EU:hun päin, sillä kun maat eivät sataan vuoteen onnistuneet taloudenpidossa, niin tuskin se onnistuu nytkään tai lähitulevaisuudessa.

Suomi saa koronatukea noin 3 miljardia, mutta kun EU:n takaamien lainojen takaisinmaksu alkaa on veronmaksajien selkänahasta riistettävä reilut 9 miljardia. Maksamme jälleen leväperäisen etelän maiden holtitonta taloudenpitoa.

Mielestäni kaikki olisi pitänyt jakaa lainoina ja samalla linjalla ovat Hollanti, Itävalta,Tanska ja Ruotsi, joka eivät hyväksy vastiiketonta tukea. Onhan EU:n perustamisasikirjoissa maininta, että kukin valtio hoitaa itse talouspolitiikkansa kuntoon, mutta tästä huolimatta on Kreikalle erilaisia apuja annettu, mutta yhtäkään lainaa ne eivät ole pystyneet pois hoitamaan. On vain siiretty eräpäiviä.

Saas nähdä, kuinka paljon verot nousevat tulevaisuudessa, sillä ensin on maksettava jollain tapaa koronatukiin otetut lainat ja sitten vielä EU:n lainat. Tavallinen duunari saa todellakin kiristää vyötä, kun nuo laskut lankeavat maksuun.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Brexit sen sai aikaan

Mediassa käydään nyt kuumaa keskustelua Britannian perjantaisen äänestyksen tuloksesta ja mediaa seuratessa olen monet naurut saanut erilaisista itkupotkuraivareista. Niitä on media pullollaan sekä erilaisten spesialistien lausuntoja tulevasta eli maalaavat piruja seinille oikein urakalla.

Aloittakaamme itse Euroopan Unionista, joka synnytettiin 1.11.1993 Maastricht:ssä Hollannisssa. Se on jäsenvaltioiden muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Unioniin liittymisen edellytykset on se, että on Euroopan maa ja täyttävät jäsenvaltiolle asetetut demokraattiset ja taloudelliset kriteerit. Saipa jopa rauha Nobel palkinnon neljä vuotta sitten. Alkuun siihen liittyivät Läntisen Euroopan maat, mutta tällä vuosituhannella on siihen liitetty Itä-Blokin maita runsaasti.

Moni tavallinen tallaaja ei ole ymmärtänyt EU:n suurta hallintoa ja byrokratiaa. On vaaleilla valittu EU parlamentti, Eurooppa-neuvosto, valtioiden- ja parlamenttien päällystölle, jäsenmaiden hallituksia edustava neuvosto ja se tavallistakin typerämpiä lakeja ja direktiivijejä tehtaileva Euroopan komissio. Porukkaa siellä on noin neljäkymmentä tuhatta ja rahaa se tarvitsee toimiakseen yli sata miljardia joka vuosi ja siitä iso osa kustannetaan meidän verovaroista.

Talous- ja rahaliitto toivat meille euron. Tosin sen arvo on alentunut paljon ja tuskin kriteerit täyttyivät, kun Kreikka hyväksyttiin jäsenmaaksi, sillä maan antamat valheelliset tiedot takasivat euro kriisin. Kreikkaan uhratut varat ovat menneet Kankkulan loputtomaan kaivoon ja se olisi pitänyt heti erottaa, sillä pääsyn takasivat väärennetyt tiedot taloudesta.

Vapaa liikkuvuus EU maasta toiseen oli paljon matkaaville siunaus, sillä ei tarvinnut passeja eikä viisumeja. Yleisellä tasolla vapaasta liikkumisesta tuli kuitenkin valtava haitta, kun unioniin liitettiin köyhät Itä-Blokin maat. Sieltä tuli läntiseen Eurooppaan paljon työikäisiä, paremman elintason toivossa ja näiden kielitato kohdemaassa jäi heikolle tasolle ja tämä muodosti monta ongelmaa. Lisäksi saapuivat sankoin joukoin Bulgarian ja Romanian romani kerjäilemään ja luvattoman usein toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Liikkuvana kansana he perustavat leirejä ja niiden jäljiltä sotku on hirvittävää. EU on kyllä kehoittanut näitä jäsenmaitaan hoitamaan romanien ongelman, mutta se on kaikunut kuuroille korville.

Turvapaikka- ja maahanmuuttoasiat oli tarkoitus hoitaa yhteneväisesti, mutta tämä ei ikinä toteutunut. Sen vaikutus on nyt nähtävillä, kun Eurooppaan on tullut pilvin pimein Afrikan mantereelta ja Orientin alueelta "pakolaisia". Osa hakijoista on turvapaikan tarpeessa, mutta suurin osa etsii parempaa elintasoa. Tämä ja edellinen kappale sisältävät yhden siemenen Brexit ilmiöön.

Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa varten perustettiin Europol. Vaan eipä eri maiden viranomaiset paljon terrorismin torjunnassa auttaneet ja tästä hyvänä merkkinä on EU:n päämaja valtion eli Belgian toimet. Terroristeja oli kyllä tutkittu, mutta kun ei niitä kovin vakavasti otettu ja tieto ei myöskään kulkenut, niin sattumuksia tuli.

Brexit voitti niukasti ja nyt Britannissa halutaan uusi äänestys, kun pääministeri Cameron ilmoitti, että EU ero on edessä ja hän myös haluaa erota. Kälykin otti äänestystuloksesta nokkiinsa ja haluaa vaihtaa puoluetta. Vaatimuksia nopeasta erosta on esitetty monin puolin ja toiset haluavat rauhassa paneutua asiaan. Nopeaa eroprosessia kaipaavat vanhoilliset, jotka pelkäävät kansallispuolueiden voittoa ensi vuoden vaaleissa, useissa maissa. Pääministeri Cameron on ilmoittanut, ettei lähde viemään neuvotteluja ja ne siirretään syksyyn. Mutta kuka johtaa eripuraista valtiota?

Skotlanti ja Pohjois-Irlanti äänestivät eroa vastaan ja nyt ilmassa on vahvasti äänestys itsenäisyydestä. Mediassa on haukuttu Brexitä äänestäneet, jotka ovat tyhmiä, kouluttamattomia, maalaisia, vanhoja ja suvaitsemattomia. Osin tämän ymmärrän, sillä monet toimittelijat ovat nuoria ja eräissä kirjoituksissa on esitetty, että jos kuusitoista vuotiaat olisivat olleet äänestysoikeutettuja, niin tulos olisi ollut toinen. Varmasti, sillä he eivät ole nähneet muun laista Euroopaa kuin EU:n aikakausi.

Eräs haastateltu totesi hienosti: "Lontoo on kupla, jossa ei ymmärretä, että muut osat Britannista ovat myös äänivaltaisia.". Meilläkin, täällä kotoisessa Suomessa, on samanlainen kupla, joka jää kerärinkula III sisäpuolelle.

Uhkakuvia ja mielensä pahoittajia:

Suuri oli pelko fanien keskuudessa, että suosittu Game of Thrones ei enää jatkuisi, sillä rahoitus tulee EU:ltä. Huhu oli aiheeton, sillä alkuvuosien jälkeen se ei ole saanut EU rahoitusta. Sama koski BBC:n ohjelmia, mutta sekin huoli oli aiheeton, sillä studiot ovat neuvotelleet esitysoikeuksista jo paljon ennen EU:ta ja ihan itse.

Britannian valtionvarainministeri George Osborne vakuutti talouden kestävän. Hän korosti sitä, että Britannia oli valmistautunut odottamattomaan äänestystulokseen.
Meidän kokoomuslainen pitkän linja poliitikko Pertti Salolainen sanoi suoraan, että kansa äänesti väärin. No myönnetään, että Pertin mielestä kansa on aina äänestänyt väärin tavalla tai toisella. Euroopan komission puhennjohtaja Jean Claude Junker puolestaan veti repullisen herneitä nenään ja julisti brexit promoottori Nigel Faragelle: "Tämä on viimeinen kerta, kun olet täällä käsiäsi taputtelemassa." ja loppukaneettina, että mitäs sinä täällä teet. Jean reppana ei oikein taida tajuta, että EU on oikeasti tullut tiensä päätökseen ja peiliin katsominen olisi paikallaan. EU on tuonut enemmän hajaannusta kuin yhtenäisyyttä.

Presidenttimme Niinistö totesi rauhallisesti, että tämä on vakava viesti, että EU ei ollutkaan ikuinen. Ikuiseksi kuviteltiin Kalmarin unioni, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa ja jäsenmaiden omiin tavotteisiin. EU:ssa ollaan vuoron perään puheenjohtaja ja kukin puheenjohtajamaa ajaa tuolloin itselleen edullisia lakeja, sun muuta.

SNP:n edustaja Alyn Smith puolestaan pyysi EU:tä suojelemaan Skotlantia, jotka eivät pettäneet EU:ta. Hän sai melkoiset aplodit. Skotlanti oli itsenäinen valtio vuoten 1707 asti ja on hyvin kansallistunoitoinen. Lisäksi sillä on omia öljyvaroja, joiden tuoton he varmasti haluaisivat itselleen.

Sitten Venäjä epäili, että Suomi aikoo erota myös, joten moisia harhoja on aktiivisesti ryhdytty oikaisemaan. Mielenkiitoiseksi asian tekee se, että Nigel Farage, Marine Le Pen (joka myös on vaatinut Ranskaan kansaäänestystä EU jäsenyydestä) ovat julkisesti olleet eri nieltä EU:n Venäjä pakotteista.

Ja sitten kotoisessa Suomessamme on aloite kansanäänestyksessä kerännyt jo kaksikymmentä tuhatta kannattajaa. Pääministeri Sipilä ilmoitti, että nykyinen hallitus ei tule tuomaan EU-eroa päätettäväksi. Sipilä kuitenkin unohtaa, että käsittelyyn on asia otettava, jos kansalaisaloite kerää kannatusta viidenkymmenen tuhannen verran puolessa vuodessa.

Luonnolisesti rasistikortti heilahti jälleen. "Kaikki eron puolesta äänestäneet eivät ole rasisteja, mutta kaikki rasistit äänestivät eroa.". Eräs suomalainen nainen kertoi tyttärensä ja hänen kaverinsa kulkeneen kadulla ja keskustelleet suomesi. He saivat haukut päälleen. Brexit tulos kyllä aiheuti sen, että paikallista kieltä puhuvat saavat osakseen lokaa. Osittain tämän ymmärrän, sillä maailmassa on eri arvioiden mukaan 6000 - 9000 erilaista kieltä ja murteet kaupanpäälle ja kukaan ei taida hallita kaikkia. Jos asutaan jossain maassa, niin mielestäni tulisi käyttää maan kieltä. Koti on sitten toinen juttu. Työni vuoksi taukopaikat ovat huoltamoita ja itseäni ärsyttää suunnattomasti basarimainen älämölö. En kaikkia sanoja tunnista, mutta sen minkä tunnistan, niin kielinä ovat mm. intia, arabia, persia, kiina, jne. Siksi jälleen kysymys. Miksi kohdemaassa asuttaessa ei käytetä kohdemaan kieltä työpaikoilla, kaupoissa, liikkeissä, jne..

Tulevaisuus on nyt avoin ja nähtäväksi jää lopullinen tulos. EU:n toivoisin parantavan tapansa, mutta luonnollisesti se ei sitä tee. Toistaako historia itseään jälleen kerran ja tulee EU:n nousu ja tuho. Nähtäväksi jää, kunnes tunteet hieman rauhoittuvat.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Rahakriisi

Otsikoissa on nyt ollut Kreikan taloustilanne ja sitä seurannut kansanäänestys. Alun perin Kreikan johto kaunisteli valtion taloudellisen tilan, jotta se pääsisi EU-maaksi ja eurovaluuttaan. Nyt on kupla puhjennut.

Jotenkin tuntuu siltä, että oli luonnollista, että kreikkalaiset äänestivät lainaehtoja vastaan. Tämä siksi, että epäilen äänestäjien olleen tavallisia duunareita ja eläkeläisiä, joiden niskaan lainasopimusten maksu kasautuu. Samoin on käynyt Suomessa eli nykyinen taloudellinen ahdinko kaatuu tavallisten kansalaisten maksettavaksi, kuten tuo 1990-luvun alun pankkikriisikin. Raharuhtinaat ovat jo omaisuutensa muualle toimittaneet jo aikoja sitten ja kuten uutisissa todettiin, niin yli kymppitonnin talletuksia ei enää pankeissa ole.

Nythän on tilanne se, että myymälät ovat tyhjentyneet tavaroista ja asiakkaista. Apteekkari kertoi ostaneensa omilla varoillaan peruslääkkeitä, mutta niihin ei ole enää varaa ja hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruokakauppiaalla ei mene sen paremmin, sillä myytävää ei saada uutta ja asiakkailla ei ole enää rahaa maksaa ruokiaan. Monella ei myöskään ole varaa maksaa sähköä, vettä tai vuokraansa, joten ne lienee irtisanottu. Kuolonuhreja tässä sodassa ei lasketa, tapahtui kuolema sitten hoitamattoman sairauden tai oman käden kautta.

Kreikkalaiset itse ovat vaatineet niitä johtajia, jotka tämän tilanteen ovat aiheuttaneet, vastuuseen teoistaan. Korruptio on maassa yleistä ja kun valtaan on päästy, niin omat edut on turvattava. Julkinen hallinto on siellä suurta ja jos siitä otetaan esimerkkinä Karamanlis:n hallitus, niin uusia virkamiehiä palkattiin  muutama kymmenen tuhatta. Sama ilmiö on ollut myös Suomessa, sillä julkishallinto on liian suurta. Selkeää korruptiota meillä ei sentään ole, mutta hyvä veli akseli on samaa vastaava ja onhan noita omaan laariin kerääjiä ollut meilläkin.

Kansanäänestyksen tuloksen loppunäytös onkin sitten jo erittäin mielenkiintoinen. Useat ovat vaatineet Kreikkaa ulos EU:sta ja eurosta. Jos Kreikka päätyisi takaisin drakmaan, niin arvelen, että se jäisi kellumaan hetkeksi ja putoaisi sen verran alas, että kreikkalaiset tuotteet olisivat hyvin edullisia ja turistit alkaisivat kiinnostua maasta uudelleen. Tämä olisi keino saada maa taas jaloilleen. EU-herroille taas Kreikan ero EU:sta voisi olla pelottava tilanne, sillä lumipallon tavoin, se saattaisi houkuttaa myös muita irtautumaan EU:sta. Rinnakkaisvaluutta on yksi mahdollisuus, sillä onhan aiemminkin käytetty niitä. Tuossa suuressa naapurikaupungissa sai aikanaan tehtaan työläiset osan palkastaan tehtaan poletteina, joilla sai ravintoa, raitiovaunu maksun suoritettua, jne. Yhtiö lunasti poletit selvällä rahalla (tämä tapahtui laman aikana, jolloin käteistä oli vähän liikkeellä). Arvoitukseksi jäänee toistaiseksi.

Sitten ovat nämä sössineet pankit, joita Suomen 1990-luvun pankki kriisissä tuettiin kovin ja summat revittiin kansan nahasta. Islantilaiset pistivät sössivät pankit alas. Mikä ihmeen valta on näillä pankeilla, jotka saavat tehdä ihan mitä niitä haluttaa. Valtion johto sössii ja vastuu vapaus hoituu uusilla vaaleilla. En tiedä miten yksilön taloudellinen ahdinko Kreikassa hoidetaan, mutta luulisin, ettei sillä tavallinen kansalainen saa sen enempää armoa kuin meillä Suomessakaan eli vouti vie tuhkatkin pesästä. Toisin sanoen raaka velkajärjestely tai omaisuus myyntiin. Miksi tällaista ei voi tehdä pankille tai valtiolle?

Kävi miten kävi, mutta Suomi on jo menettänyt antamansa vakuudet ja lainat. Meidän kansalaisten maksettavaksi tulee miljardeja, joiden arviot liikkuvat kymmenissä ja sadoissa miljardeissa. Kenen päättäjän pään minä saan laittaa vadille? Minä en ole luvannut sinne edes puolta punaista puu penniä, joten minulta ei voitane vaatia niihin talkoisiin senttiäkään.

Näistähän kirjoitin jo touko- ja kesäkuussa 2011.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Euroopan pankkikriisi


Viimepäivien lehtiotsikoissa on ollut runsaasti kirjoituksia eurooppalaisten pankkien kriiseistä. Irlanti, Islanti ja Kreikka kaatuivat ensin ja nyt seuraa Espanja. Suomen EU:ta ja euroa pokkuroivat herrat avaavat taas rahahanat auki, veronmaksajien riemuksi. Seuraavaksi avataan rahahanat Italialle.

Kuka päättäjistä muistaa Suomen pankkikriisin 1980-1990 -lukujen taitteessa ja 90-luvun alun laman. Tuskin kukaan, sillä he eivät siitä kärsineet vaan tavalliset veronmaksajat. Kasinotalouden pankkien hallitsematon luotonanto johti pankkikriisiin, jonka laajuus paljastui pikkuhiljaa ja lähes päivittäin pankit kertoivat luottotappioistaan. Lopulta valtio antoi pankeille pääomalainaa yhteensä 7,9 miljardia markkaa ja tuon summan takia joutui tavallinen veronmaksaja suurelle säästökuurille. Tavalliselle veronmaksajalle tuo pankkikriisi tuli maksamaan noin 50 miljardia markkaa.

Muistan tuon ajan hyvin. Silloisella työmaallani jouduttiin säästämään kaikesta ja lopulta tuli äitienpäivän aattona talouspäälliköltä ilmoitus, että ellei säästökohteita löydy, niin toimipisteemme lopetetaan ja henkilökunta irtisanotaan. Silloinen päällikköni kysyi minulta, että keksitkö mitään säästöjä, jotta tämä pelastuisi. Hän oli ollut toimipisteen päällikkö vuodesta 1964. No, minä kasvatin otsaani kymmenmetriset sarvet ja naputin kirjoituskoneella säästöjä ja ne koskivat pääsääntöisesti johtoporrasta. Esimerkiksi talouspäällikön vakanssia, josta muistin aiemmin toimineen talouspäällikön, joka sanoi talon olevan niin pieni, että sen taloushallinnon hoitaa vasemmalla kädellä, joten esitin, että joku kaupungintalon talouspäälliköistä hoitaa homman. Arvatkaa ilahtuiko tuo talouspäällikkö säästöesityksistäni. Ei hän katsoi säästötuotoksen olleen päällikköni tekoja ja lakkasi jopa tervehtimästä päällikköäni. No, toimipisteeni jäi eloon, mutta sen budjettia leikattiin 40 %. Kuten isoisäni sanoi: "Kun keinot loppuu, niin otetaan kostit avuksi". Siinä tilanteessa keksimme uskomattomia konsteja selvitäksemme niillä eväillä, joita oli.

Eivät loppuneet minun maksuni pankeille ja valtiolle. Lomarahat vaihdettiin vapaiksi useana vuonna ja arvaa vaan saiko tuon vapaan yhtenä pätkänä. No ei vaan ne ripoteltiin pitkin vuotta ja kun jokaiselle tuli tuo vapaa, niin toimipisteessä tehtiin koko ajan vajaalla miehistöllä. Yllättäen nousi myös liikevaihtovero (nykyisin arvonlisävero) 12 %:sta 16%:n ja lopulta 18%:n. Lisäksi tuli väliaikainen autovero, perusteluina, että tiet saadaan pidettyä kunnossa. Siitähän herrat keksivät uuden rahasammon ja nyt meillä on käyttövoimamaksu, kun EU kielsi autoveron. Polttoaineen hinta nousi ja hinnannousun syynä olivat verot. Veroja verojen perään eli tuli kiinteistövero, jonka perusteltiin sillä, että asuntoihin johtavat tiet ja vesi- ja viemärijohdot pidettyä kunnossa. Kyllä saatiin, tiet ovat kuin kyntöpeltoa, vesi- ja viemärijohdot sisältävät paikka paikan vieressä eli nekin rahat katosivat valtion pohjattomaan kirstuun. Lisäksi tulivat terveyskeskusten väliaikaiset vuosimaksut ja päivystysmaksut, jotka ovat edelleen voimassa eli se väliaikaisuudesta. Sitten tulivat pankkien palvelumaksut ja niiden laajuus on kuin Venäjän maa. Kumma kyllä talletuskorkoja pankit maksavat, mutta ne ovatkin sitten verollista tuloa. Minulla on muinoinen säästötili ja sen korko viimevuodelta oli 0,04 euroa. Paljonko verottaja hyötyy tuosta?

Tuon laman ja pankkikriisin vuoksi moni päätyi hautaan tai mielisairaalaan. Vouti vei tulot, kodin, yrityksen, jne. Koululaiset eivät saaneet uusia kirjoja vaan niitä kierrätettiin ja kierrätetään yhä.  Tuntuu järkyttävältä, sillä omana kouluaikana ainoa kierrätyskirja oli virsikirja. Kynät, pyyhekumit, vihkot ja muut tarvikkeet joutuivat vanhemmat hankkimaan yhä pienenevin tuloin ja kustantavat ne yhä.

Olemme taas tuon edessä. Silloin ei kukaan maa meitä auttanut ja nyt me syydämme rahaa noille ketku pankeille. Ei taida tuo 50 miljardia edes euroina riittää.

Suora siteeraus lehdestä: "Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssakin. Suomen mahdollisuudet jatkaa euroalueen täysivaltaisena jäsenenä olisivat tällaisen päätöksen jälkeen kyseenalaiset, Urpilainen sanoi."

Hei Urpiainen, eikö olisi ollut viisaampaa jättäytyä euroalueen ulkopuolelle, kuten Tanska, Ruotsi ja Norja, joiden talous on vaan parantunut. Kreikkahan kaunisteli talouslukujaan roimasti, että pääsi euroon. Nyt meidän verottaja pitää kampanjaa yllä, jossa varoitetaan harmaasta taloudesta, jotta verottaja ja siten valtio ja täten sinä saat osuutesi. Edustaja Urpiainen, voisitko kertoa minulle, miksi kaksi vuotta sitten yhden lääkkeeni hinta oli hieman yli kolme euroa ja nyt liki kaksitoista. Älä edes yritä selittää inflaatiota tai vastaavaa.

Nyt on europankkeja tuettu suurin summin ja veronmaksajan taakka taitaa olla parinkymmenen tuhannen euron verran.  Niitä rahoja ei koskaan saada takaisin, vaan ne lankeavat tavallisille veronmaksajille. Sitä paitsi Urpiainen, miksi meidän pitäisi olla euroalueen täysivaltainen jäsen. Eurosta ei ole ollut kuin yksi hyöty eli matkatessa useaan maahan ei tarvitse vaihtaa valuuttaa, muutoin siitä on ollut vain harmia. Euro on ollut käytössä kymmenen vuotta ja kun euro tuli, niin yksi euro oli 5,94573 markkaa. Nykyisin kun hintojen kehitystä on katsellut 1 € = 1 FIM.

Urpiainen ja kumppanit pelkäävät poliittista kriisiä, jos Suomi jättäytyy lainanäytelmän ulkopuolelle. Hyvä Urpiainen, siitä ei tule poliittista kriisiä (vähän sanomista korkeintaan), mutta nöyristelystänne tulee kriisi tieliikenteeseen. Sallitte noiden eteläisten EU-maiden hyväksyä rengasdirektiivi, vastoin esityksiä. Maksaako valtio minulle kaikki vahingot, jotka aiheutuu pilipalirenkailla ajavan EU:n jäsenvaltioon rekisteröidyllä ajoneuvolla, jossa on direktiivin mukaiset renkaat, mutta täysin soveltumattomat pohjoisiin olosuhteisiin.

Urpiainen ja kumppanit, Ruotsi säilytti kruunun maksuvälineenä ja valodirektiiville he totesivat, että meillä on pitkät, pimeät talvet, joten valoja tarvitaan ja ajoneuvoissa sallitaan valot. Te menitte ja hyväksyitte tuon valodirektiivin ja meikäläiset joutui peittämään valoja. Niin meillähän ei ole pitkää, pimeää talvea.

Ottakaa nyt viimeinkin järki käteen ja myöntäkää, että koko homma on fiasko. Vaikka vaatisitte mitä vakuuksia tahansa, niin ikinä ei niitä rahoja takaisin saada. Sen laskun maksavat tavalliset suomalaiset kohonneina veroina, ym. maksuina. Suosittaisin nyt lämpöisesti irtaantumaan koko EU ja eurohommelista. Mitäpä, jos kysyisitte apua Tanskan kuningatar Margareta II. Hänen arkistoistaan saattaa löytyä kollegansa I sopimusluonnokset Kalmarin unionista, joka toimi vuosina 1397–1523. Ja, jos historian tunteja muistan, niin unioni oli vapaakauppa-aluetta ja muistaakseni siihen pohjautuen sai jo ammoin Pohjoismaissa kulkea henkilöllisyystodistuksella. Unohtakaa jo tuo EU ja euro. Ikinä meillä ei ole yhteistä kieltä ja jokainen katselee omien arvojensa pohjalta asioita ja saamme yhä järjettömämpiä direktiivejä.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Edesmennyt Unioni

Euroopan velkakriisi syvenee ja sen ovat jo taloutta tutkivat instanssit myöntäneet. Yhä uusia maita on tullut listoille ja epäilyksen varjo on langennut muutamien maiden ylle. Tukipaketteja sorvataan yhä lisää ja vaaditaan säästöjä lisää. Tavallinen kansa ei näistä juuri hyödy, vaan pankit ja valtaeliitti.

Kreikka on päivittäin tapetilla. Useissa lehtiartikkeleissa on haastateltu tavallisia kaduntallaajia ja kysytty heidän mielipidettään. Yllättävän monessa haastattelussa on haastateltava kertonut, että poliittinen johto pitäisi saattaa käräjille vastaamaan teoistaan. Siinä olisi valtion- ja kunnanisillä selittelemistä, varsinkin kun on julkisuuteen tullut yksi säästötoimi eli eläkkeiden maksu on lopetettu kuolleille.

Portugalissa ovat kansalaiset tuoneet myös esille saman tilanteen valtaeliitin joutamisesta oikeuden eteen. On kuitenkin mielenkiintoista kuunnella matkalaisten kertomuksia näistä maista, joissa lomaillaan paljon. Myymälä kuin myymälä, niin kuitin saaminen on vaikeaa. Tavallisimmin virallisessa kuitissa, jos sellaisen saa, on vain osa myydystä. Paljonko myynnistä jää verottomana omaan taskuun? Tehdäänkö tätä siksi, että maksetut verot eivät mene yhteiskunnan peruspalveluihin vaan valtaeliitin ja heidän läheistensä taskuihin?

Molemmissa maissa on myös valtaisa väkimäärä kunnan ja valtion palveluksessa. He saavat palkan lisäksi bonuksia mm. siitä, että ovat tulleet töihin ajoissa ja lähteneet töistä vasta virallisen työajan päättyessä. Lahjonta on sääntö, ei poikkeus.

Suomi on vuokrannut maailmalle jäänmurtajiaan. Pitäisikö nyt näille maille vuokrata meiltä muutama valtion rahoitustarkastaja ja verotarkastaja? Meillä tehdään yrityksiin verotarkastuksia ja auta varjele, jos sieltä löytyy yksikin virhe, niin heidän hampaissa olet ikuisesti. Parhaimmillaan päädyt käräjille epärehellisyydestä ja kaupan päälle asetetaan vielä liiketoimintakielto.

Mielestäni EU olisi pikaisesti purettava. On yllättävää, ettei sitä perustettaessa kukaan ottanut huomioon, että joku haluaisi liitosta pois. Sopimuksissa ei ole minkäänlaista ohjeistusta liitosta irtautumiselle. Purkamiseen on hyvät syyt, sillä rikas pohjola maksaa köyhän etelän elatusta ja lämmin, aurinkoinen etelä sen mitä pohjoisessa saa tehdä. Esimerkiksi ajoneuvojen valotehon sanelivat maat, joissa ei ole edes ajovalopakkoa. Ruotsi viittasi asialle kintaalla ja ilmoitti suoraan, että heillä on pitkät pimeät talvet ja valoja tarvitaan. Suomi ryömi nöyrästi ja useassa rahtivaunussa on osa lampuista pimennetty jesarilla. Nykyautoissa kun ei polttimoa voi irrottaa, kun auton messukenttä valittaa jatkuvalla syötöllä pimenneestä lampusta. Kumma, että Ruotsissa on pitkät, pimeät talvet ja Suomessa ei.

Euroopan unionissa ei ole yhteistä kieltä, vaan niitä on paljon. Maiden kulttuurit ovat myös erilaiset ja tätä myös peilaavat historian tapahtumat. Taloudelliset syyt purkamiseen ovat painavat. On tunnettua, että Kreikka liittyessään, vuonna 1981, EU:n kaunisteli talouslukujaan roimasti ja nyt on julkisuuteen tullut tieto, että Kreikan talous on ollut alijäämäinen jo kaksikymmentä vuotta. He ovat täten rikkoneet unionin taloutta koskevia ehtoja ja sopimuksia. Kuinka moni valtio on kaunistellut taloustietojaan, jotta liittymään pääsisivät.

EU:sta ei ole tavalliselle kansalaiselle ollut mitään hyötyä, vain erilaisia sääntöjä ja direktiivejä, joilla ei ole ollut mitään tekemistä kansamme kanssa. Ne ovat vain herättäneet paljon hilpeyttä, kuten montako pilkkua saa olla mansikassa, jotta se on ykkösluokkaa. Ainoa hyöty on ollut euro eli on päästy erilaisista valuutoista eroon ja täten on ollut helpompi vertailla hintoja.
Hupia toki nuo eri valuutat aiheuttivat. Itse säästin yhden kuitin vuonna1997 Venäjälle suuntautuneelta retkeltä. Kuitti oli prikulleen samanlainen kuin vuonna 1973 lähikaupoissa, markka-aikana. Ostin näet elämäni kalleimman sixpack:n olutta. Sen hinta oli 16700,00. Tosin silloin sadalla mummon markalla sai satatuhatta ruplaa.