Omenapuiden, kuten suurimman osan muistakin puista, paras leikkausaika on maalis-huhtikuussa. Useimpien mielestä tähän aikaan vuodesta on vielä aivan liian kylmä olla puutarhassa. Siksi leikkaus tehdäänkin juuri väärään aikaan - toukokuussa, silloin kun silmut jo puskevat lehtiä.
Muistan puutarhakoulussa oppineeni, että kaikkein pahin aika leikkaamiselle on silmujen puhkeamisen aikaan. Leikata voi ennemmin vaikka kesällä, mutta ei toukokuussa. Kasveille kasvuunlähtö on riittävän rankkaa sellaisenaankin, eikä silloin tule niitä rasittaa turhilla häiriöillä.
Kuitenkaan leikkauksia ei silti kannata jättää tarkoituksella kesään, vaan silloin olisi hyvä leikata vain ihan välttämättömimmät kuten repeilleet oksat tai sitten samana kesänä kasvaneita oksia. Maalis-huhtikuu on se kaikkein paras leikkausaika kasvien kannalta.
Meillä on perinteinen omenapuiden leikkausaika näin maaliskuun alussa. Tikkaat pysyvät hyvin paikoillaan, kun lunta on vielä paljon ja maa kunnolla jäässä. Toisaalta kevään tuntee jo ilmassa ainakin kun aurinko paistaa ja linnut visertelevät.
Omenapuumme alkavat olla leikkausten osalta jo hyvällä mallilla, eikä leikkaus siksi vie kauaa aikaa. Leikkausten lisäksi taivuttelemme oksia sopivimpiin asentoihin. Olemme saaneet ranteenvahvuisiakin pystyyn kasvavia oksia taivutettua täysin vaakasuoraan, jotka taivuttamisen seurauksena tuottavat aikaisemmin satoa.
Omenapuun leikkaaminen on saatu kuulostamaan liian vaikealta. Vaikka sen pystyykin tekemään ihan pieleen, niin perusasiat on opeteltavissa nopeasti lukemalla. Ja koska omenapuuta tarvitsee yleensä leikata vuosittain, on hyvä, että sen opettelee tekemään silloin itse.
Linkkisuositus:
Puutarha.net: Omenapuun leikkaus-opas
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikkaus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Pelargonien leikkausaika
Kasvatamme kuistillamme pelargoneja. Vaikka emme varsinaisia pelargonioiden keräilijöitä olekkaan, niin yhteensä kymmenen eri lajiketta meille on kerääntynyt. Ja siihen se saa jäädäkin, koska enempää ei mahdu.
Kuvassa pelargonejamme ennen ja jälkeen tämän päiväisen leikkauksen.
Koko talven pelargonit ovat talvilevolla, mutta viime viikkoina ne ovat huomanneet valon määrän lisääntyneen. Uusia lehtiä ja versoja on alkanut kasvaa kaikkiin kasveihin. Pisimmät uudet versot olivat lähes 15 sentin pituisia, vaikka mökillä harvoja viikonloppuja lukuunottamatta on ollut vain muutama aste lämmintä.
Nyt kun kevät on (epä)virallisesti alkanut, koska on maaliskuun ensimmäinen päivä, niin latvoimme pelargonit. Vaikka ensimmäisten kukkien tulo näin vähän myöhästyykin, niin kasveista tulee niin paljon tuuheammat.
Leikkasin saksilla käytännössä kaikki versot poikki. Jätin vain 1-4 lehteä jokaiseen "oksan" tynkään" ja loput saivat mennä kompostiin. Itse asiassa kompostissa on nyt enemmän pelargonia, kuin kuistillamme, mutta ei kauaa.
Katso myös:
maanantai 6. elokuuta 2012
Marjakuusiaidan leikkausta
Olemme hurahtaneita myös muotopuutarhoihin ja leikatut havukasvit tulevat lisääntymään puutarhassamme lähivuosina.
Marjakuusia on käytetty vuosisatoja muotopuutarhoissa puksipuiden (Buxus sempervirens) ohella leikatuissa aidoissa, kartioissa, palloissa ja muissa vastaavissa "luonnottomissa" muodoissa. Marjakuuset eivät kuitenkaan Suomessa ole ikinä nousseet ansaitsemaansa asemaan, vaan niitä on harvakseltaan käytetty vapaasti kasvavina pensaina.
Ensimmäinen muotoonleikkaushankkeemme oli matalan, täysin laatikkomaisen marjakuusiaidan kasvattaminen kasvihuoneen eteen. Istutimme sen neljä vuotta sitten ja se on kasvanut nopeasti tavoitellun näköiseksi, mutta kyllä se työtäkin on vaatinut.
Valitsimme marjakuusista kartiomarjakuusen (Taxus x media) lajikkeen Hillii, joka on hedekasvi, eikä tee marjoja. Emme olleet täysin varmoja mikä olisi se paras marjakuusi, mutta löysimme jostain maininnan, että 'Hillii' ainakin soveltuisi leikattavaksi.
Leikkaamme sen aina elokuun alussa. Jotta siitä saa oikean kokoisen, on mittanauhalla mitattava apunaru juuri oikeaan korkeuteen. Sen jälkeen on leikattava saksilla jokainen kasvanut verso siten neulasten välistä, että yksikään neulanen, joka jää aitaan, ei mene poikki. Silloin neulaset eivät ala kuivettumaan, mikä olisi tietysti ruman näköistä näin pienessä ja läheltä katsottavassa aidassa. Kaikki versot kannattaa nipsaista poikki, jotta niihin kasvaisi paljon sivuversoja. Erityisen tärkeää tämä on sivuista, jotka helposti jäävät muuten harvoiksi.
Kuten kuvasta näkee, marjakuusi on kasvanut kesällä tosi hyvin ja oli jo aikakin palauttaa se takaisin muotoonsa. Marjakuusiaita leikataan kerran vuodessa ja tämän jälkeen se pysyykin täysin muodossaan ensi kesään asti.
Oikein hienoissa muotopuutarhojen aidoissa myös aidan alareuna on tasattu. Meillä näkyy aidan alareunassa vielä epätasaisia koloja, mutta tänä vuonna aloitimme taivuttamaan alimpia oksia alaspäin, jotta saisimme joskus aidan alareunasta "täydellisen".
Eihän pikkuruista aitaa tarvitsisi tietysti hoitaa työläästi, mutta haluamme itse kokeilla pärjääkö näin voimakkaasti muotoon leikatut kasvit Suomessa. Itse asiassa, olemme jo hankkineet lisääkin marjakuusia, mutta niistä kerron joskus myöhemmin lisää.
Marjakuusia on käytetty vuosisatoja muotopuutarhoissa puksipuiden (Buxus sempervirens) ohella leikatuissa aidoissa, kartioissa, palloissa ja muissa vastaavissa "luonnottomissa" muodoissa. Marjakuuset eivät kuitenkaan Suomessa ole ikinä nousseet ansaitsemaansa asemaan, vaan niitä on harvakseltaan käytetty vapaasti kasvavina pensaina.
Ensimmäinen muotoonleikkaushankkeemme oli matalan, täysin laatikkomaisen marjakuusiaidan kasvattaminen kasvihuoneen eteen. Istutimme sen neljä vuotta sitten ja se on kasvanut nopeasti tavoitellun näköiseksi, mutta kyllä se työtäkin on vaatinut.
Miten marjakuusi kesytetään?
Valitsimme marjakuusista kartiomarjakuusen (Taxus x media) lajikkeen Hillii, joka on hedekasvi, eikä tee marjoja. Emme olleet täysin varmoja mikä olisi se paras marjakuusi, mutta löysimme jostain maininnan, että 'Hillii' ainakin soveltuisi leikattavaksi.
Leikkaamme sen aina elokuun alussa. Jotta siitä saa oikean kokoisen, on mittanauhalla mitattava apunaru juuri oikeaan korkeuteen. Sen jälkeen on leikattava saksilla jokainen kasvanut verso siten neulasten välistä, että yksikään neulanen, joka jää aitaan, ei mene poikki. Silloin neulaset eivät ala kuivettumaan, mikä olisi tietysti ruman näköistä näin pienessä ja läheltä katsottavassa aidassa. Kaikki versot kannattaa nipsaista poikki, jotta niihin kasvaisi paljon sivuversoja. Erityisen tärkeää tämä on sivuista, jotka helposti jäävät muuten harvoiksi.
Kaikki pienetkin vuosikasvut kannattaa typistää, jotta aita tihenee entisestään.
Kannattaa varoa leikkaamasta neulasia poikki, sillä ne kuivuvat ja rumentavat aidan.
Kuten kuvasta näkee, marjakuusi on kasvanut kesällä tosi hyvin ja oli jo aikakin palauttaa se takaisin muotoonsa. Marjakuusiaita leikataan kerran vuodessa ja tämän jälkeen se pysyykin täysin muodossaan ensi kesään asti.
Nyt lähtee (taas) mopo käsistä:
tavoitteena tasata aidan alareunakin
Hidasta, mutta tuloksekasta. Pensasaidan leikkuussa näkee tuloksen nopeasti.
Eihän pikkuruista aitaa tarvitsisi tietysti hoitaa työläästi, mutta haluamme itse kokeilla pärjääkö näin voimakkaasti muotoon leikatut kasvit Suomessa. Itse asiassa, olemme jo hankkineet lisääkin marjakuusia, mutta niistä kerron joskus myöhemmin lisää.
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Omenapuun kesäleikkauksilla helpotusta kevättalveen
Omenapuut ovat kasvaneet tänäkin vuonna hyvin. Uutta kasvua on tullut monta kymmentä senttiä kun vettä ja nähtävästi myös ravinteita on ollut riittävästi. Vaikka omenapuun rehevä kasvu onkin hyvä asia, niin tarkoittaa se myös sitä, että kypsyvät omenat eivät saa kunnolla valoa ja ensi kevättalvella on kova työ leikata kaikki turha kasvu pois. Paitsi jos tekee kesäleikkauksia nyt.
Omenapuu tänä aamuna ennen kesäversojen leikkausta.
Kesäleikkauksilla leikataan ensisijaisesti tänä kesänä kasvaneita oksia. Suurempien oksien leikkaukset tehdään vasta talvella. Leikkauskoulukuntia on monia. Osa leikkaa uuden kasvun kokonaan pois, me leikkaamme uudet versot yhden kahden lehden yläpuolelta, eli jätämme pienen tyngän. Toiveena on, että näihin tynkiin kehittyy niin sanottuja kannusversoja, joihin kukat ja hedelmät tulevaisuudessa muodostuvat. Mikäli omenapuu on täysikokoinen, voi kaikki uudet versot leikata näin ja puu palautuu hoidettuun muotoonsa.
Toinen asia mitä tähän aikaan vuodesta voi tehdä on oksien taivutukset. Omenapuun oksat tekevät nuorempina kukkia, jos ne kasvavat täysin vaakasuorassa. Tämä perustuu ainakin joidenkin kasvin hormonien virtaukseen, mutta ei siitä sen enempää. Vaakasuorat oksat myös kiinnittyvät runkoon tukevammin, jolloin ne eivät repeydy suurestakaan sadon painosta yhtä herkästi kuin pystykasvuiset oksat.
Ostimme muuten tänään alennusmyynnistä Fiskarssin monitoimileikkurit, joilla periaatteessa pääsee noin kolmen metrin korkeuteen. Ne osoittautuivat todella käteviksi juuri tähän tarkoitukseen. Niitä ei ole tarkoitettu paksujen oksien leikkaamiseen ja niitä varten meillä jo olikin järeämmät sakset ja sahat. Näitä voi todella suositella, niin kuin joitakin muitakin Fiskarssin tuotteita.
Halutut oksat taivutetaan narulla taivuttamalla ne oikeaan asentoon. Itse kiinnitämme narujen toisen pään joko runkoon tai toisiin oksiin, sillä maahan kiinnitettynä ne ovat ruohonleikkurin tiellä. Jotkut laitavat narujen päähän painot. Kiinnityskohdissa on oltava riittävän suuret lenkit, jotta ne eivät ala kiristämään kasvavia oksia ja runkoa. Nuoret oksat jäävät uuteen asentoon muutamassa viikossa, mutta paksut oksat voi olla taivutuksessa vaikka pari vuotta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

