Pikku Kepponen

Kesän parhaita - Fagervik, Barösund ja Elisaari

2026-08-13T15:17:50.735+03:00

Vaikka edellisessä postauksessani summeerasin, että lomailu oli tänä kesänä haikeaa ja vähän vaikeaakin, on kesään ja lomaan mahtunut kuitenkin kauniita, iloisia ja onnellisiakin hetkiä. Sekä niitä kyyneleitä.

Mökkimme sijaitsee sen verran lähellä Lohjan harjua, että sinne kasaantuu pilviä ja sadettakin tulee lähiseutua enemmän. Säälle on tyypillistä se, että kauniit aamupäivät muuttuvat usein pilvisiksi iltapäiviksi. Minä olen erittäin aamu-uninen. Parin pilvisen päivän jälkeen katselin toinen kupillinen aamukahvia kädessäni sitä, kuinka sää alkoi muuttumaan taas aivan pilviseksi. Ennusteet tyyliin 7km päähän lupasivat täyttä auringonpaistetta. Päätimme lähteä retkelle.

Retkikohteeksemme valikoitui entuudestaan tuttu Fagervik. Siellä on erittäin kaunista ja hyvä kahvila. Fagervikissä aurinkokin paistoi.

Fagervikin kahvila

Korvapuustit olivat vielä lämpöisiä ja vadilta sai valita mieleisenä puustin. Valitsin sellaisen vähän vaaleamman. Lämmin puusti oli niin hyvä, että sillä pääsi kahvilatestauksessa top-3 sijoille. Jaoimme Hra Kepposen kanssa puustin ja kakkipalan. Amaretto-mansikka-mustaherukkakakku oli meidän makuumme hieman liian makeaa. Saatavilla oli vain perussuodatinkahvia, mutta se oli tuoretta ja hyvää.

Fagervikin työväenasuntoja

Fagervikissä toimi Suomen vanhimpiin kuulunut rautaruukki vuosina 1646–1902. Sillä oli siis toimintaa neljällä vuosisadalla! Fagervikin alueella pääsee ihailemaan suloisia punamultaisia vanhoja työväen asuntoja ulkopäin. Ne ovat kaikki priimakunnossa ja pihat upeita kukkineen. Ehkäpä ne ovat loma-asuntoja nykyisin. Punamultaista kaunista kirkkoa voi katsella ainoastaan ulkoapäin. Se ja Fagervikin kartano ovat molemmat yksityisomistuksessa. 1773 valmistunutta kartanoa voi katsella matkan päästä ja sallittu kävelyreitti kulkee kartanon hienon muotopuutarhan vierestä.

Olimme retkellä arkipäivänä elokuussa. Kahvilassa oli muita asiakkaita, mutta muuten Fagervikissä oli todella hiljaista.

Söpö kirkko

Fagervikin kartano

Kartanon maita ja sivurakennus

Viehättävä, mutta meille jo entuudestaan tuttu, Fagervik oli äkkiä uudelleen katseltu ja kahvit hörpitty. Aloin miettimään, että mitäs nyt tehdään. Olen parina kesänä aikaisemmin yrittänyt saada viime tingassa pöydän ravintola Scolasta onnistumatta. Netissä näytti, että pöytävarauksille on hyvin tilaa, mutta päädyin soittamaan ravintolaan. Aurinko oli kuulemma juuri alkanut paistamaan terassille ja sinne mahtuu hyvin ja varauksia voi tehdä. Niinpä päätimme lähteä kahvien jälkeen syömään. Ruualle oli vähän aikaista, mutta ajattelimme että voisimme ottaa jotkut juoman ensin, nauttia auringosta ja sitten syödä jotain kevyttä.

Scola sijaitsee Barösundissa, jonne on kolmen minuutin lossimatka. Maakravulle tuntuu aivan oudolta, että Suomesta löytyy vieläkin niin paljon losseja ja myös näitä lyhyen matkan losseja. Kohti Barösundia ajaessamme tajusin, että Hra Kepponen ei ole ollut ikinä aikaisemmin lossin kyydissä. Vielä 55-vuotiaana voi saada uusia kokemuksia ihan koti-Suomessa.

Ei minullakaan ole kovin runsasta lossikokemusta. Kavereiden kanssa kävimme kerran Porvoon Pellingissä torilla lossimatkan päässä. Viisi vuotta sitten otin varsinaisen lossi- ja yhteysalus pikakurssin, kun vierailimme ystäväni Leenan kanssa hänen serkkunsa kotona Iniön ulkosaaristossa. Pikkaisen oli kuumottavat paikat, kun yhteysalukseen piti mennä peruuttamalla. Reissusta voit lukea täältä: Pikku Kepponen: Turun saaristossa.

Hra Kepponen odottaa elämänsä ensimmäistä lossikyytiä ja sopivast itse ratissa

Ravintola Scolan terassille kävi huikea paiste! Terassilla vähän tuuli, mutta ilman sitä olisimme saattaneet läkähtyä kuumuuteen. Minä rakastan meri- ja järvimaisemia, joten paikka oli kuin minulle tehty. Lisäksi siellä oli mukavan rauhallista.

Skool onnistuneelle retkipäivälle

Pikkaisen välillä ärsyttää alkoholittomien juomien hinnoittelu, joiden veroaste on kuitenkin selvästi alkoholijuomia pienempi. Alkoholiton siideri maksoi 50 senttiä alkoholillista vähemmän.

Minä olin luullut, että Scola olisi enemmän fine diningiin kallellaan oleva ravintola. Listalla oli monenlaista tyypillistä ravintola-annosta ja hinnat helsinkiläisten ravintoloiden keskitasolla. Hra Kepponen otti salaatin ja minä valitsin fish & chips annoksen. Ruoka oli perushyvää. Annoksemme eivät ansaitse sen kummempaa suitsutusta, mutta eivät myöskään haukkuja.

Pisteet annoksen päällä olevasta fenkolista

Terassi on paikkana aika uniikki. Sieltä voi katsella kuinka lossi operoi salmen ylitse ja kuinka väylää pitkin lipuvat purjeveneet.

Ravintola on rakennuttu saaren vanhaan kouluun. Sisätilat kylpivät auringonvalossa ja sisustus oli raikas.

Ilta oli vielä nuori ja levoton Kepposka mietti, että mitäpä seuraavaksi. Päätimme, että ajelemme hieman saarella. Tiet ovat kapeat eikä meitä vastaamme tullut mitään kivoja maisemia. Sitten tuli viitta Elisaaren ulkoilualuelle ja siinä oli Helsigin vaakuna. Päätimme mennä katsomaan. Päädyimme parkkipaikalle ja sieltä kävelimme laiturille. Elisaarin Baröstä erotti kapea salmi. Jätesäiliöt hieman haisivat nenäämme, kun apeana katselimme, että miksi Helsingillä on ulkoilusaari, jonne pääsee vain veneen omistajat!

Siellä siintää Elisaari! Pääseekö sinne vai veneenomistajat?

Rannan tiedotteista kävi ilmi, että Elisaareen on muutaman kerran päivässä sen aukiollessa ilmainen yhteysalus. Muuna aikana sinne voi soutaa itse kaupungin soutuveneellä, joita on laiturissa käytettävissä. Minun teki hirveästi mieli Elisaareen, mutta jännitti, että kuinka pääsen veneeseen, kun polveni taipuvat 90-110 astetta. Niin vaan kikkailin Hra Kepposen avustamana itseni soutuveneeseen!

Soutumatka kuulemma meni kevyesti, vaikka soutaja tässä irvisteleekin

Tervetuloa Elisaareen, takana saaren kahvila jossa pientä syötävää, A-oikeudet ja jätskiä

Istuskelimme kahvilan terassilla auringossa, söimme jätskit ja kävelimme luontopolkua pitkin tammilehtoon. Saari on luonnonsuojelualuetta. Siellä laiduntaa tänä kesänä kyyttöjä. Hra Kepponen kävi pistäytymässä saarella sijaitsevassa kartanossakin. Saaressa on ilmeisesti vain yksi vuokramökki, telttapaikkoja, saunavuoroja, vessat, suihkut, laavu ja ulkokeittiötilat. Siellä voi siis nautiskella kesästä muutkin kuin veneilijät! Ehdottomasti minua kiinnostaisi joskus palata Elisaareen.

Ajankohtaiset tiedot Elisaaresta ja sen palveluista löytyy Helsingin kaupungin nettisivuilta sekä Elisaari - Vierasvenesatama Kaikille. Elisaaren rannassa oli pari SUP-lautaa ja yksi inkkarikanootti, joita voinee vuokrata kahvilasta.

Kaunis tammilehto

Kartano

Oli ihana retki! Päivästä sukeutui suorastaan seikkailu. Harvoin sitä tulee kuljettua samana päivänä sekä lossilla että soutuveneellä! Tämä päivä lukeutuu kesän parhaisiin minullakin ja Hra Kepposen lomaohjelmassa tämä ylitti Edvinin pizzat :)

Haikeaa, sekä vähän vaikeaa lomailua

2026-08-11T10:05:35.086+03:00

Minulla oli vielä Afrikan reissun jälkeen kaksi viikkoa lomaa. Ensimmäisestä lomaviikosta meni suurin osa Vaarin hautajaisten järjestämiseen. Loppuloma on mennyt lähinnä levätessä. Lomaan osui muutama meno, johon oli kavereiden kanssa ostettu liput aikoja sitten ja niihin jaksoin ponnistaa sekä pari muuta pienempää juttua. Pienet menot tulivat minulle aivan tarpeeseen. Muuten loma on mennyt mökillä oleillessa. Kaikki mökin ylläpitotyöt ovat edelleen rästissä, mutta sellaista sattuu.

Hiljainen hissutteluloma mökillä on pitänyt sisällään saunomista ja uimista sekä lukemista. Säät ovat olleet vaihtelevat ja uimavesi viileähköä. Lepo on tehnyt hyvää. Kesän kivoin juttu oli se, että joka paikkaan nousseet vattupuskat tekivät hyvin marjoja. Niinpä olen rannalla makoillut aurinkopedillä pää vattupuskan varjossa ja välillä sieltä marjoja napsien.

Ennen hautajaisia oli yksi huono yö ja heräsin jo viideltä. Harmistus hävisi heti, kun näin mikä usva nousi järveltä.

Aurinkopeti marjavälipalalla

Tässä sitä kurotellaan aurinkopediltä kohti vadelmia

Suuri marjastaja - poimin puoli kuppia vadelmia.

Viime kesänä pakastin 10kg mustikoita ja mansikoita ja kaverin kanssa poimimme 10kg kantarelleja. Tänä kesänä en ole pakastanut mitään.

Välillä on ollut niin kylmää, että aurinkopedillä on tarennut ainoastaan peiton kanssa

Kutsumaton vieras mökin portailla

Noita käärmeen hännänpäitä on näkynyt muutama. Kuopuksella on omasta mielestään varma havainto, että kyseessä on rantakäärme. Kuopus oli seissyt ihan vieressä. Kuopuksen havainnon vuoksi olemme ottaneet ihan rennosti näiden kutsumattomien alivuokralaisten kanssa. Ne luikertelevat ainakin minua karkuun nopeasti. Eikä rauhoitettua rantakäärmettä saa edes siirtää pihaltaan pois ilman erillistä lupaa. Toivon meille rauhallista yhteiseloa.

Mökkilomalla kuopuksen kanssa summeerasimme, että hän oli toukokuussa Firenzessä, keskimmäinen Kyproksella ja hänelle järjestettiin lakkiaiset, esikoinen oli Swedish House Mafian stadionkeikalla Virossa ja kaverinsa kanssa festareilla ja minä olin Afrikassa. Missä oli Hra Kepponen kesällä? No, ei missään. Eikä hänen kesälomaansa osunut mitään menoa. Niinpä lähdimme jonottamaan Espoon Kauklahden Edvin Pizza Napoletanaan. Satuimme sinne kesä ruuhkaisimpana iltana, mutta saimme ruokaa.

Edvin

Lautasella kolmea eri pizzaa, suoritimme siis suuren pizzan jaon

Minun pistaasipehmisannokseni, Hra Kepponen söin nougat pehmiksen

Suosittelin pehmista jälkiruuaksi kuopukselle, mutta hän ei kuunnellut suositustani (mikä yllätys taas, että nuori jätti kuuntelematta äitiään). Tiramisussa ei ollut mitään vikaa, mutta hieman pettyneenä kuopuksemme huokaisi "isoveljeni on pilannut minulta ravintolatiramisun, hänen tekemänsä on parempaa". Aika luksus ongelma :)

Pizzailta oli varsin onnistunut. Mutta siitä tulikin sitten vain kohokohta nro kaksi Hra Kepposen kesään. Myöhemmin lomalla tekemämme ex-tempore kahvilareissu Fagervikiin kasvoi ravintolareissuksi Barösundiin ja Hra Kepposen ensimmäiseksi lossimatkaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Vielä lopuksi sydämelliset kiitokset kaikille teille osanotosta meille niin rakkaan Vaarin poismenoon. Olisin halunnut vastata teille jokaiselle henkilökohtaisesti heti, mutta ainahan siitä tulee sellainen itku, etten vielä kykene.

Mukavaa uutta viikkoa! Minullakin alkaa ihan kohta työt.

Hyvästi Vaari

2026-07-21T16:04:41.971+03:00

Vaarin hienosti alkanut toipuminen katkesi yllättäen.

Vaari ehti olla sairaalassa hyvin pirteä ja kognitiiviset kyvyt palautuivat hyvin. Sunnuntaiaamuna hän vielä oli pyytänyt hoitajaa auttamaan kännykkänsä kanssa. Sitten tapahtui jotain eikä vaari enää puhunut kuin muutaman sanan tai puristi kättä vastaukseksi. Sairaalalääkäri teki vielä saman iltana Vaarille saattohoitopäätöksen, keuhkokuumeen annetaan viedä vaari ja hoito keskittyy kipujen poistamiseen ja olon tekemiseen mahdollisimman hyväksi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa kotona välillä nukkumassa vähän, muuten olimme Vaarin luona sairaalassa. Aluksi tuntui aivan käsittämättömältä, että rauhallisesti nukkuva ja vienosti kuorsaava Vaari, joka näytti ihan samalta kuin ennenkin, ei selviäisi. Reilu kolme vuorokautta saattohoidossa antoi aikaa minun mielelleni sopeutua tulevaan. Ehdin itkeä monet itkut ja jutella monet jutut.

Pojat ehtivät kaikki nähdä vaarin sairaalassa hyvää vauhtia toipumassa sekä käydä vielä jättämässä hyvästinsä sen jälkeen. Serkkuni ajoivat Vaarin pikkuveljen sairaalaan jättämään hyvästit. Silloin vaari vielä hetkeksi heräsi ja tiesi, että olimme kokoontuneet isommalla porukalla hänen luokseen.

Terveydenhuollon ammattilaiset ennustivat vaarille jo 60-vuotispäivistä alkaen lyhyehköä loppuelämää. Sydämen verisuonia pallolaajenettiin ja samoin alaraajojen laskimoita, Vaarille tehtiin ohitusleikkaus ja hän kävi lävitse raskaat syöpähoidot leikkausesta sytostaatteihin. Liikuntakyvyn vei vuonna 2017 murtunut jalka. Päästään Vaari oli skarppi ihan loppuun saakka. Tänä kesänä Vaari sai valmiiksi yli 100 sivun tekstin sukumme historiasta. Kuvat oli tarkoitus liittää vaarin kirjoitukseen minun kesälomallani. Teen parhaani projektin loppuun saattamisessa.

Vaari eli 89-vuotiaaksi. Suru hänen lähdöstään on syvä, mutta samaan aikaan tunnen kiitollisuutta. Vaari sai elää pitkän, onnellisen ja mielenkiintoisen elämän. Hän oli loppuun saakka henkisesti pirteä ja seurasi maailman menoa ja hoiti asiansa itse. Hän eli meidän perheemme mukana arjessa ja juhlassa.

Vaari on parin viime vuoden aikana puhunut voimien rajusta vähenemisestä sekä elämänhalun vähenemisestä. Hän valmistautui lähtöön ja valmisteli myös minua siihen. Minä kehittelin projekteja, odotettavia juhlia ja virstanpylväitä, vireyden ja elämänhalun ylläpitoon.

Vaari toivoi nopeaa lähtöä suoraan omasta kodista. Tunnen kiitollisuutta ja onnellisuutta siitä, että Vaari sai toivomansa lähdön. Olen kiitollinen myös siitä, että meillä oli mahdollisuus jättää hyvästit Vaarille ja viettää yhdessä hänen viimeiset vuorokautensa. Vaarin saattohoito toteutettiin hyvin, kiitos siitä Peijas AKOS1.

Vaarin lähipiiri ehti kutistua hyvin pieneksi. Ennen sotaa syntyneistä miehistä harva elää melkein 90-vuotiaaksi. Vaarin piirin pienuus tuntui hieman raskaalta ja surulliselta asialta. Voimaa, lohtua ja toisen näkökulman asiaan tarjosi se, kuinka paljon minä ja perheeni olemme saaneet tukea ystäviltämme. Niin moni on sanonut minulle, että kaikkihan tietävät kuinka tärkeä isäsi oli sinulle ja sinä isällesi. Isäni oli suurin kannustaja elämässäni.

Suru ja ikävät tulevat aaltoina. Niiden jälkeen mieleen tulee kiitollisuus. Kiitos isä kaikesta.

Surullinen syntymäpäivä

2026-07-11T18:59:31.254+03:00

Nyt kai olen virallisesti lähempänä 60 kuin 50 vuotta, koska täytin tällä viikolla 55. Ajelin synttäreitäni edeltävänä iltapäivänä mökille saunomaan ystävieni kanssa. Ystäväni Marjukka, joka on asunut yli vuosikymmenen Australiassa, vietti viimeisiä lomapäiviään Suomessa. Mukana oli meille läheinen lapsuudenystäväni Kirsi. Ilta hujahti taas hetkessä. Olemme sellaisessa elämänvaiheessa, että uusimpien kuulumisten vaihtamisen jälkeen, keskustelu kääntyy nopeasti muistelemaan menneitä. Lapsuutta ja etenkin teinivuosia. Minusta se on ihana rikkaus, että minulla on elämässäni ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut 46 vuotta.

Jäin mökille yöksi ja tarjoituksenani oli tehdä sieltä etätöitä ja tilata nuorisolta synttäreiden kunniaksi hyvää ruokaa ja kakkua ja ajaa takaisin kotiin nautiskelmaan niitä. Hieman klo 9 jälkeen soitti kotipalvelu. Isäni oli kaatunut aamulla aikaisin ja turvapalvelu oli käynyt nostamassa hänet ylös ja olivat auttaneet takaisin sänkyyn. Turva oli soittanut kotipalveluun ja sanonut, että asiakas oli limainen ja vaikutti flunssaiselta. Kotipalvelu tuli aamulla laittamaan isälle tukisukkia ja hänen kuntonsa oli niin huono, että he olivat soittaneet ambulanssin saman tien.

Puolen päivän jälkeen soitti Meilahden päivystyksen lääkäri. Oireiden perusteella isälläni oli pieni aivoinfarkti sekä myös keuhkokuume. Tila oli vakaa, mutta vakava. Aika usein vaarin kyvyistä pitää keskustella hoitohenkilöstön kanssa. Hänen pärjäämisensä arveluttaa ammattilaisia. Tähän saakka vaarilla ei ole ollut mikään muu heikkoa kuin liikkuminen. Hyvinä päivinä hän voi vähän töpötellä rollaattorin kanssa, huonot päivät menevät pyörätuolissa. 89v vaari hoitaa itse kaikki raha-asiansa ja kauppa-asiat netissä, hoitaa ruuat, hygienian ja jopa pyykit, annostelee lääkeensä ja pistää insuliininsä ja kirjoittaa tietokoneella kirjaa suvun historiasta.

Lähdin sitten synttäriherkuttelun sijasta Meilahteen. Isäni oli sijoitettuna valvontahuoneeseen ja jouduin odotteleman 90min, että siellä oli sellainen tilanne, että pystyivät ottamaan minut sinne käymään. Vaari oli kyllä kehnossa kunnossa, mutta selvästi tunsi minut vaikka ei pystynyt puhumaan. Vielä illalla vaari siirrettiin oman kotikunnan sairaalaan.

Seuraavana päivänä lääkärin soittoa piti odotella taas ikuisuus. Lääkäri soitti ja kertoi, että vointi on selvästi kohentunut ja potilas pystyy vastaamaan kokonaisilla lauseilla ja sanoi, että voimme tulla vierailemaan isommallakin seurueella. Illansuussa lähdimme poikien kanssa katsomaan vaaria. Siinä alkumoikkailujen jälkeen vaari sanoi, että tarvitsisi kännykkänsä sekä kuulokojeiden latauslaitteen. Mikä valtava ero vuorokauden takaiseen tilanteeseen! Vaari lisäsi, että jaffa kuulemma maistuisi ihanalta. Jaffan hankinnan hoitohenkilöstö peruutti tiukasti "vasta maanantaina harkitaan ruokaa ja juomaa". Aivoinfarkti taisi kuitenkin jättää jälkensä käden motoriikkaan sekä jalan toimivuuteen. Aika näyttää, että alkavatko hermoradat alkavat toimimaan. Keuhkokuume on päällä edelleen ja kovasti toivon, että antibiootit toimivat ja vaarin kroppa kestää taudin rasituksen. Tällä hetkellä tilanne näyttää toiveikkaalta.

Oli kyllä taas sellainen vuoristorata vuorokausi, alkushokista pelkoon ja sitten toiveikkuuteen. Hauskemmat bloggausaiheet, kuten Afrikan elefantit ja leijonat, odottavat vuoroaan. Nyt suhaan kodin ja sairaalan väliä.

Oma perhe ansaitsee jälleen isot kiitokset. Yksi pojista jätti ilmaista olutta väliin, että pääsi katsomaan vaaria. Kun illalla tuskailin sitä, että nyt tarvitsen elimistön stressinpurkuun jotain makeaa, niin yksi pojista kävi ostamassa minulle suklaata. Yksi pojista sanoi, että hän voi tulla seuraksi useastikin sairaalaan, kun on nyt tässä kotosalla useamman päivän putkeen. Kiitokset Hra Kepposelle ja kuopukselle myös siitä, että he joivat kahdesti sunnuntaikahvit vaarin kanssa, kun minä olin reissussa.

Hra Kepponen järjesti minulle minisynttärit: sain kukkia ja kakkua.

Takaisin kotona ja heinäkuun ensimmäinen arkipäiväni

2026-07-07T15:28:26.628+03:00

Blogissa on ollut hiljaista, koska olin kahden viikon lomareissulla Afrikassa.

Pikkaisen etukäteen jännitti, että miten reissu mahtaa mennä. Minulle oli muodostunut mieleeni haaverunko reissusta googlailun ja lukemieni juttujen perusteella. Lomamatkalla ystäväni Jonnan kanssa lensimme Zimbabwen Victoria Fallsiin ihailemaan putouksia. Kävimme katsomassa putoukset myös Sambian puolelta ja teimme siellä illallisristeilyn Sambesi-joella. Botswanassa kävimme safarilla ja sitten lensimme Namibiaan, jossa autoilimme 8 päivää.

Varsinaisen reissusuunnitelman teimme Jonnan kanssa tekoälyllä. Tekoäly arvioi miten paljon aikaa kannattaa varata nähtävyyksiin, se tiesi mihin ajaa taksilla ja kuinka säästää tietyissä jutuissa rahaa sekä aikaa. Tekoäly ehdotteli myös Majoitusvaraukset teimme Booking.comin kautta yleensäkin, pari retkeä Viatorilta ja viimeiseen kohteeseen auto Europcarilta. Kaikki sujui erinomaisesti! Majoitukset olivat kivat ja toimivat, ruoka ihan ok eikä aiheuttanut vatsaongelmia, olo oli turvallinen ja näimme ja koimme aivan valtavasti. Loman toisella puolella luppoaikaa ei juurikaan jäänyt, joten loman jälkeen olo ei ole levännyt. Mutta olo on onnellinen.

Miten jalat ja selkä kestivät reissussa? Syön säännöllisesti Panadolia nivelrikkoon ja välttelen viimeiseen saakka ibuprofeiinia, koska se ei sovi mahalaukulleni. Otin reissun aikana viikon Burana-kuurin. Lisänä minulla oli apuvälineitä.

Hra Kepposelta lahjaksi saamani retkijakkara matkusti mukanani Afrikkaan. Victorian putouksilla kävelyä kertyy ja minun pitää päästä säännöllisesti istumaan. Kevyt retkijakkara on erinomainen apuväline. Yhtenä päivänä askelia kertyi yli 12000 ja toisena päivänä melkein 9000. Minulle nämä ovat todella isoja askelmääriä.

Kyllähän sitä kelpaa lepuuttaa retkijakkaralla tälläisissä maisemissa.

Tässä ei-niin-onnistuneessa kuvassa lepuutan selkää tien penkalla ennen Sambian maahantulomuodollisuuksia.

Minulta on muutaman kerran kysytty, että hävettääkö kulkea tuolin kanssa ulkoilemassa tai matkoilla. Miksi pitäisi hävetä? En häpeä silmälasejakaan. Tokihan rajoittunut kävelykyky 55-vuotiaana harmittaa, mutta en jää sitä neljän seinän sisälle harmittelemaan. Koska näppärillä apuvälineillä pystyy tekemään ja liikkumaan enemmän, niin olisihan se ihan tyhmää olla käyttämättä niitä. Aion sienestää tänä syksynä uuden jakkarani kanssa ja vannon, että vaikka tarvitsisin tulevaisuudessa rollaattorin niin se ei saa jäämään minua kotiin.

Toinen erittäin hyväksi osoittautunut apuväline on lihashuoltovasara. Fysioterapeuttini oli ostanut sellaisen tyttärelleen ja kokeili sitä minuun ja totesi, että siitä on apua raajojen liikkuvuuden ylläpidossa. Vasaran avulla huonompi polvi taipui vähintään 90 astetta koko reissun ajan. Iltaisin otin sellainen 10min vasaroinnin. Lihasvasara on ihanan kevyt käyttää.

Lihashuoltovasara, jonka voi näppärästi ladata kännykkälaturilla

Tänään minulla on ensimmäinen heinäkuinen arkipäivä ja myös työpäivä. Tämä viikko vaikuttaa ihanan hiljaiselta, ensi viikolla pomo palaa lomilta ja kun nämä kaksi viikkoa lusin töissä, niin sitten minulla on seuraava kahden viikon lomapätkä.

Lähitulevaisuudessa olisi ohjelmassa mansikoiden pakastamista, toivottavasti ystävän kanssa treffit ja viimeistään ensi viikolla mökille etätöihin siirtymistä. Jäljellä olevasta lomasta on tarkoituksena viettää ensimmäiset viisi päivää maaten, uiden ja kirjoja lukien. Sitten pitäisi tehdä mökille hankintoja ja poistoja ja saada kaksikerroksisen aitan alakerta nuorisolle nukkumapaikaksi ja laitella rantaa. Matkasta haluan blogata lisää mahdollisimman pian ja lueskella blogeja.

Pullatesti: kärkikahinoihin nousee Flemari 20 ja viimeiseksi jää Way Bakery

2026-06-26T07:00:00.000+03:00

Ystäväni Marjo oli huomannut Hesarin suosittelevan Cafe Flemari 20. Yhtenä iltapäivänä se osui kohdalleni ja poikkesin testaamaan heidän korvapuustinsa.

Flemari 20 leipoo korvapuustit juuritaikinaan. Niitä paistettiin aivan tavallisessa kotiuunissa. Englantia puhuva omistaja suhtautuu antaumuksella korvapuustien tekoon ja ottanut tavoitteekseen tehdä kaupungin parhaat korvapuustit. Paistamisen loppuvaiheessa korvapuustin sisään leipuri laittaa paistomittarin, jotta hän osaa ottaa pulla uunista juuri oikeaan aikaan. Ei voi kieltää, korvapuustin rakenne on erittäin onnistunut!

Tiskillä kiinnitin heti huomiota siihen, että korvapuustit ovat aika pieniä. Valitsen tummasuklaapuustin, koska se on selvästi isompi.

Tummasuklaapuusti ja cappucino

Taikina, rakenne ja paisto ovat kohdillaan

Peruskorvapuusteja, hinta 4€ kpl, tummasuklaapuusti 4,5€

Jututan myyjää ja hän kysyy, että mitä tykkäsin pullan koosta. Kuulemma moni asiakas on tykännyt pienemmästä koosta, ei tule syötyä liikaa kerralla. Minun mielipiteeni on se, että korvapuuston pitäisi ehdottomasti olla hieman isompi. Puustin ei tarvitse olla lautasen kokoinen, mutta nyt puusti on niin pieni että pullanautinto jää vajaaksi. Tummasuklaapuustin koko riitti juuri ja juuri. Kerroin mielipiteeni myyjällekin, enkä vain hymistellyt että onpas kivan pieniä pullia. En ymmärrä, että keitä ne ihmiset ovat joiden mielestä pieni pulla on parempi :)

Cafe Flemari 20 korvapuusti on niin maukas, että se on maistamieni puustien kärkikastia.

Korvapuustin sisälämpötilan mittaus käynnissä

Kahvilan kanssa samassa tilassa toimii osan viikkoa kukkakauppa

Listan jumbona ja meistä aika lailla ansaitusti on tällä hetkellä Way Herttoniemi. Herttoniemen toimipisteessä ei leivota itse vaan pullat tulevat Wayn leipomosta. Leivonnaisten valikoimassa oli korvapuusteja, jotka olivat minusta liian tummia, lisäksi kristallikierrepulla, banaanileivän viipaleita ja päällystettyjä muffinseja. Otin jokaista yhden ja sitten vielä yhden lisä korvapuustin, jotta yhteíslukumääräksi tuli viisi. Maistelun suoritimme koko perheen voimin. Toisena virallisena pullakriitikkona toimi esikoisemme.

Hintoja Way lounaskahvilassa ei näkynyt missään. Kuvittelin että pullalasku olisi 20€. Lasku tiskillä oli 27,70€. Koska mikään leivonnaisesti ei näyttänyt varsinaisesti kovin kutsuvalta, hetken aikaa mietin, että kehtaanko sanoa, että ostakaan niitä. No, en kehdannut.

Way Bakeryn pullat

Banaanikakku oli maukasta ja mehevää, korvapuustit meidän makuumme liikaa paistettuja, kristallikierre oli maukas, päällystetty muffinsi aika mitään sanomaton. En voi sanoa, että tuotteet olivat huonoja. Sen voin sanoa, että meidän makunystyröitämme ne eivät hivelleet ja yhdistettynä testin korkeimpiin hintoihin Way Bakery jää toistaiseksi jumbosijalle.

Pullatestauksessani menetin jokin aika sitten mahdollisuuden maistaa pullaa, jonka ystäväni jätti lautaselleen. Olimme kahvittelemassa Cafe Birgitassa ja ystäväni otti biscoff-tahnalla täytetyn pullan ja se jäi häneltä syömättä melkein kokonaan. En tullut maistaneeksi. Unohdin kriitikkoroolini ja ajattelin vaan, että en halua maistaa pahaa pullaa.

Seuraavaksi voisinkin testata pari huoltoasemapullaa.

Oi, miten ihana juhannus

2026-06-23T12:09:28.587+03:00

Meillä on takana mökkijuhannus kolmen sukupolven kesken. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Ruoka erinomaista ja ympärillä omaa perhettä ja muutama vieras. Tunnelma oli ihana, vietettiin aikaa yhteisen ruokapöydän ääressä, saunoimme ja uimme. Juhannuksen vietto meni ihan huikentelevaiseksi. Vanhin sukupolvikin valvoi puolille öin ja viinipulloja kului meidän porukalle ennätyslukema. Käki kukkui, luonnonkukat kukkivat.

Maanomistaja poseeraa 60-luvulla istutetan rhodon vieressä.
Mökillä kutsun vitsillä Hra Kepposta aina maanomistajaksi, onhan hänellä melkein kahden hehtaarin tilukset :)

Keskimmäinen poikamme ja hänen tyttöystävänsä olivat paitsi kivaa seuraa, niin myös aikaansaavia apulaisia. Tässä he taittelevat serviettejä juhannusaaton ulkopöytään. Minusta tämä on juhannuksen tunnelmallisin kuva.

Juhannuksena söimme ensin kaloja. Tarjolla oli graavia lohta, kahta eri savilohta ja kahta eri katkarapumössöä ja salaattia. Sitten vielä Maanomistaja grillasi kasler-pihvejä.

Kakkuja piti siirtyä syömään sisälle illalla. Tarjolla oli lohjalaisen St. Honoren tuulihattukakku ja pormestarin kranssi.

Lisänä oli ihana Tertin kartanon ohjeella ja yrttiseoksella ja limoncellolla maustettu kakku

Puolitoista vuotta sitten tehdyn ison puiden harvennuksen jälkeen on aina yllätys, että mitä luonnontilassa olevalla tontilla kasvaa. Nyt elintilan on vallannut niittyleinikki.

Metsämansikka kukki ihanasti, rannan aurinkoisimmassa paikassa oli jo pari kypsää mansikkaa

Kepposka itse seilaamassa aallokossa uimarenkaalla. Periaatteenani on, että niin kauan kun onnistun pääsemään uimarenkaan tai -patjan kyytiin, niin kauan vesileikkini jatkuvat :)

Juhannuspäivän vakioruokana on kantarellipasta

Kakkuja riitti kolmeksi tarjoilukerraksi. Arvostan apen kakkumatematiikkaa :)

Juhannuksen jälkeen olo ollut taas vähän väsynyt, mutta viis siitä. Olihan tämä hieno juhannus niin upeassa säässä.

Minulla on tiistaina työpäivä ja sitten alkaa melkein kahden viikon loma. Yritän suoriutua heti töiden jälkeen reissuun. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin ja suunnitelmien mukaan.

Yritän ehtiä kirjoittamaan yhden ajastetun postauksen ennen lähtöäni, mutta tässä voi hyvinkin käydä niin, että seuraavaksi tulee matkaterkut reissun päältä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Keski-ikäisenä arjen kuormitus tuntuu välillä rajusti

2026-06-17T12:21:00.747+03:00

Viidenkympin hujakoilla minun kropalleni tapahtui jotain. Vähän kuin parasta ennen päiväys olisi mennyt umpeen ja kerralla iski pitkäaikaissairauksia ja aika monta pienempää kremppaa kaveriksi. Vuosi vuodelta tuntuu voimat vähenevän. Vertailin tämän kevään lakkiaisten järjestelyjä kahta vuotta aikaisempaan. Kaikki sujui minulta paljon hitaammin ja tuskaisemmin tänä keväänä ja tuntui paljon raskaammalta. Juhlista palautuminen on kestänyt tänä vuonna paljon pidempään.

Kun saa ison perheen päälle kolmikymppisenä, hoidettavaa riittää paljon vielä viisikymppisenäkin. Olen kohta 55 ja nuorin lapseni on lukiossa ja kaikki pojat asuvat vielä toistaiseksi kotona. Pojat hoitavat kotona kaikki tiskit, roskat, oman vaatepyykkinsä ja laittavat silloin tällöin ruokaa.

Viime viikolla tuntui, että nyt loppuu virta kokonaan. Niinpä kirjasin ylös "extrahommat", siis perus koti- ja työtöiden lisänä tehdyt jutut. Jatkan listaa tällä viikolla ja sitten heinäkuussa. Ajatuksena listalle on, että ymmärtäisin paremmin mistä kuormitus tulee. Pystyisin vertailemaan viikkoja, että onko kuormitus epätasaista. Päätavoitteena tietenkin se, että pystyisin hallitsemaan kuormitusta. Jotain on pakko jättää pois.

Kuormitus voi johtua myös siitä, että työ aiheuttaa tällä hetkellä pahaa stressiä. Jos suurin osa voimavaroista menee siitä selviämiseen, niin aika pienetkin jutut voivat imaista loput voimat.

sunnuntai
*Esikoisen kanssa kävimme ostamassa vaarille parvekekukat ja istutimme ne, joimme kahvit ja söimme sitä ihanaa raparperi-tiramisua. Kävin vaarille myös pikaisesti kaupassa.
*Kävin vesijuoksemassa

Vaarin parvekekukkia

maanantai
*Heikkona hetkenä lupasin ajaa kuopuksen kesäkurssille lounastauollani.
*Kun olin kurssipaikan kohdilla, sain puhelinsoiton, että vaarin kuulokojeen uudet korvaosat ovat saapuneet. Päätin hoitaa sen asian saman tien pois päiväjärjestyksestä ja reissusta tuli sitten reilun kahden tunnin poissaolo töistä ja jouduin tekemään illalla sitten tunnin saldoa sisään, sen toisen tunnin otin miinuksena.

tiistai
*Ajoin kuopuksen kesäkurssille lounastauollani, aikaa meni 40min
*Pidin keskimmäiselle ajotunnin illalla
*Tapasin ystäväni Ilonan illallisella kaupungilla

Söimme Ilonan kanssa aivan Helsingin ydinkeskustassa kreikkalaisessa Papa Andreaksessa. Otimme molemmat souvlaki-vartaat. Kana oli mehukasta ja mureaa samaan aikaan, kasvikset erinomaiset mutta perunat jotenkin lötköt. Annoksella oli hintaa tsatsikin kanssa kolmisen kymppiä

keskiviikko
*Kävin hakemassa keskimmäisen hammasoperaatiosta illalla, aikaa meni tunti mukaan lukien apteekki

torstai
*Heräsin aamulla häijyyn kuvotukseen ja syyksi selvisi todella korkeat sokerit. Minulla on ollut tälläisiä tapahtumia viime aikoina useamminkin. Kestää 2-3 tuntia ennenkuin olo alkaa tasoittumaan. Torstai-iltana aloin tekoälyttämään epäilemääni syytä ja tein päivän aikana valmiiksi useamman verensokerimittauksen. Perjantai-aamuna sokerit olivat paljon paremmat, mutta eivät vieläkään tavoitteessa. Syynä oli liian myöhäinen illallinen, jonka vuoksi olen jättänyt iltapalan syömättä. Verensokeri alkaa aamuyöstä laskemaan ja elimistö yrittää nostaa sitä.
*Ajoin kuopuksen kurssille taas

perjantai
*Kävin hakemassa keskimmäisen kaveriltaan illalla, jossa hän oli katsomassa koiranpentua. Menin hakemaan hänet sillä ehdolla, että hän onnistuu kutsumaan minutkin katsomaan koiraa
*Kävin vesijuoksemassa

Hän on kultaisen noutajan pentu Nemo ikää kuvassa reilu 10 viikkoa. Mikä söpöläinen! Ystävällinen ja innokas, mutta myös pureskeluvaihe menossa ja siitä pois harjoittelu.

Ihana Nemo <3

lauantai
en kyennyt yhtään mihinkään

***

Työpäivääni kuuluu useita palavereja ja niiden välissä pitäisi pystyä tekemään kirjallisia tuotoksia ja vastailla sähköpostiin ja chattiin. Ikääntyessäni työpäivän pirstaleisuus ja siirtymät palaverista toiseen ovat alkaneet tuntumaan raskaammilta. Peräkkäin saattaa olla palaveri prosessikehityksestä, sitten tuotteeseen liittyvien teknisten asioiden läpikäyntiä ja kolmantena analysoimme tulevaisuuden tuotteen markkina-ikkunan ajallisia vaatimuksia tai hinnoittelua. Aivojen siirtyminen asiasta toiseen ei käy enää yhtä nopeasti kuin nuorempana ja tuntuu vuosi vuodelta kuormittavammalta.

Pyysin tekoälyä summeeraamaan, mitä tutkimukset kertovat siirtymien vaikutuksesta työtehoon ja kuormitukseen.

Miksi siirtymät kuormittavat?

Tutkimuksissa käytetään usein termejä “task switching” ja “context switching”, ja niiden vaikutuksista on melko vakiintunut käsitys:

Kognitiivinen kuormitus kasvaa
Aivot joutuvat “nollaamaan” edellisen tehtävän ja virittäytymään uuteen. Tämä vie energiaa ja hidastaa työskentelyä.
Palautumisaika jokaisen siirtymän jälkeen
Jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää hetki päästä takaisin täyteen keskittymiseen (ns. attention residue -ilmiö). Mitä enemmän siirtymiä, sitä enemmän tämä vie kapasiteettia.
Keskittyminen kärsii ja virheet lisääntyvät
Useat siirtymät heikentävät työn laatua, koska syvä keskittyminen (deep work) jää vajaaksi.
Stressi ja kuormittuneisuuden tunne lisääntyvät
Tutkimuksissa on havaittu yhteys jatkuvien keskeytysten/siirtymien ja koetun stressin välillä.

Tekoäly antoi myös ihan järkevältä kuulostavia käytännön vinkkejä tilanteen parantamiseen. Vinkkilistalla oli häiriöttömän työajan varaaminen, jolloin ei reagoida sähköpostiin tai chattiin. Samanlaisten asioiden ryhmittely putkeen ja tauot eri aiheiden väliin. Näitä aion alkaa soveltamaan.

Viimeisen parin vuoden aikana fyysiset siirtymät ovat alkaneet tuntumaan erityisen raskailta. Esimerkiksi lääkäri- tai fysioterapeuttikäynnit tai nuorison kuljetus melkein piilavat työpäivän, koska pitää kytätä lähtöaikaa. Pirstaileisessa päivässä tälläinen fyysinen siirtymä ei toimi minulle taukona vaan lisää kuormituksen tunnetta. Se on nyt sellainen tilanne, että nuoriso kulkekoon jalkaisin tai bussilla!

Kesän tavoitteeksi otan vesijuosta mahdollisimman paljon. Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia märkäpuvun ja neopreenisukat, jotta tarkenen mahdollisimman pitkään uida luonnonvesissa. Sitten syksyllä mietin, että kuinka saan vesijuoksun mahdutettua paremmin arkeen ja hidastan tahtia. Ikä on saavuttanut minut, aion muuntautua enemmän kotona istuvaksi tyypiksi, jotta palautumiseni olisi parempaa.

Tuntuuko ikääntyminen sinulla kuinka?

Alppiruusuja ja parvekekukkia

2026-06-14T11:32:22.753+03:00

Kukkabongauskevääni 2026 loppuhuipentumana on yksi Suomen hienoimmista kukkabongauspaikoista eli Haagan alppiruusupuisto. Nopeasti tämä kukkabongaussesonki hurahtaa ohitse. Keväälle 2028 asetan tavoitteeksi käydä Urjalan Pölkinvuoressa tai jossain ulkomaisessa kukkabongauskohteessa. Vuoden päästä meillä toivottavasti juhlitaan sekä 90v synttäreitä että viimeisiä lakkiaisia, joten kukkabongaus keskittyy Helsinkiin.

Haagan alppiruusupuiston historia alkaa vuodesta 1975, jolloin paikalle tehtiin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Alueelle istutettiin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin, tarkoituksena oli luoda Suomen sääolosuhteisiin sopivia lajikkeita. Haagan alppiruusupuistosta tuotantoon ja myyntiin on päässyt useampia lajikkeita kuten Haaga, Helsinki University, St. Michel, P.M.A. Tigerstedt, Axel Tigerstedt, Pekka, Eino ja Mauritz. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin.

Vuosien varrella alppiruusut ovat kasvaneet jättimäisiksi pensaiksi kurotellen useampien metrien korkeuteen. Kukkia on monessa eri sävyssä. Alueella on hyvät kävelytiet sekä pitkospuut. Erikoisuutena on kaksi katselulavaa, joista toinen on atsalea-alueella. Puistoon on myöhemmin lisätty atsalea-alue, joka on myöskin jalostustutkimusalue.

Me vierailimme viime viikonloppuna Haagassa. Kukinta oli jo hyvin käynnissä, mutta ei täydessä loistossaan. Tekoäly arvioi, että kukinta olisi huipussaan tulevana viikonloppuna. Nyt on siis hyvä aika vierailla Haagan alppiruusupuistossa, siellä pääset hetkeksi huumaavaan satumetsän tunnelmaan.

Meidän vierailumme oli harmaana ja hieman sateisena päivänä. Se näkyy kuvanlaadussa. Kokemusta hieman kehnompi sää ei latistanut lainkaan. Sateen jäljiltä puiston tuoksut tuntuivat tavallista voimakkaammilta ja kukkien terälehtien isot valuvat vesipisarat ihastuttivat.

Esikoinen tyttöystävänsä kanssa lähti mukaan puistoreissulle

Kukkiva viidakko

Näkymä katselulavalta

Vesipisaroita kukan terälehdillä

Atsalean väriloistoa

Viime viikonloppuna ehdin vihdoin hankkimaan vaarille parvekekukkia. Esikoinen lähti avuksi ostoksille ja istuttamaan niitä.

Minä kiersin kaupan kautta ja saapuessani vaarille siellä oli 89v itse istuttamassa kukkia "minä itse teen". Yhteen parvekelaatikkoon tuli pelargoniat. Ne olivat ainoat vaarin kukkalistan kukat, joita oli saatavilla.

Julmasti määräsin seuraavan laatikon istutuksen esikoisen hommiksi ja kielsin vaaria olemasta pää alaspäin. Työnjohtohommista ei vaaria saanut irti lainkaan :D

Vaarilla on sellainen ongelma parvekkeellaan, että jos hän ei muista käydä sulkemassa kaihtimia kuumana päivänä aurinkoisimpaan aikaan, kukat kuolevat nopeasti.

Vaarin kukkaostoslistalla oli rungollinen verenpisara. Siellä kaupassa, jossa kävimme ostoksilla niitä ei ollut enää jäljellä. Tiesin, että mistä niitä olisi voinut vielä saada, mutta oman kukkapettymykseni vuoksi en mennyt ostamaan. Ostin lakkiaisia varten rungollisen verenpisaran, joka maksoi 29€. Valitsin sen jossa oli eniten kukkia. Verenpisara oli niin tiukasti kiinni ruukussaan, että se oli todella hankala saada siitä ulos. Suuresta varovaisuudesta huolimatta kasvi kärsi operaatiosta, niin että suurin osa oksista kuivi pois ja lakkiaispäivänä siinä oli kolme kukkaa jäljellä. Ajan kanssa verenpisara varmaan tokenee.

Kolmen viikon toipumisen jälkeen verenpisara näyttää tältä

Takaisin Vaarin parvekkeeseen. Jos nyt jotenkin saisin aikaiseksi, niin voisin hankkia vaarin trooppisen kesäilmaston parvekkeelle viinirypäleitä tai vesimelonin ja voisimme sitten jännittää koko kesän, että tuleeko satoa. Oletko sinä kasvattanut viinerypäleitä tai vesimelonia? Kumpaa suosittelet?

Järjettömän hyvä raparperi-tiramisu

2026-06-09T20:55:25.064+03:00

Tällä keski-ikäisellä oli oikein onnistunut viikonloppu. Teimme esikoisen kanssa ihan älyttömän hyvän raparperi-tiramisun ja kävimme bongaamassa alppiruusujen kukintaa Haagassa Hra Kepposen ja nuorison kanssa. En olisi tosiaankaan nuorempana arvannut, että näinkin voi kuvata onnistunutta viikonloppua: kakkua, kukkia ja perhe-aikaa.

Raparperi-tiramisuinnostus sai alkunsa siitä, että työpaikan pullapiirissä ystäväni Otilia tarjosi tiramisua. Se oli niin herkullista! Parasta pitkään aikaan maistamaani. Esikoisemme on varsinainen tiramisuekspertti ja sanoin hänelle, että Otilian tiramisu löi laudalta hänen tiramisunsa. Esikoinen sanoi, että jos teen raparperihillokkeen, niin hän tekee loput.

Tämä on taivaallista!

Esikoisella on oma tiramisuresepti. Se on "more is more" resepti. Siinä täytteeseen tulee keltuaissokerivaahtoa, mascarponea ja kermavaahtoa. Suhteet ovat 2 kaikkia, 2 munaa, 200-250g mascarponea ja 2dl vispikermaa. Meidän perheessämme tiramisu tehdään aina tuplana.

Raparperi-tiramisu eroaa perinteisestä sillä, että savoairdi-keksien kostukkeena on käytetty kahvin sijasta raparperimehua eikä meidän tiramisuumme tullut kaakaota lainkaan. Keittämästäni hillokkeesta tuli niin vetistä, että jouduin siivilöimään sitä ja käytimme mehua kostuttamiseen. Toinen vaihtoehto olisi ollut vedellä jatkettu sokeroitu sitruunamehu. Meillä oli myös lakkiaisen jäljiltä raparperimehutiivistettä.

Inspiraationa voi käyttää vaikka K-kaupan ohjetta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/raparperitiramisu
Me käytimme hieman vähemmän sokeria kuin ohjeessa raparperihillokkeeseen, jotta raparperin mukava kirpeys pääsee hyvin esille.

Suosittelen kokeilemaan!

Otilia valmistelee raparperi-tiramisua työpaikan pullapiiriin.

Työpaikan pullapiiri on ollut vuosikausia arjen ilahduttaja. Silloin istumme kaikki yhdessä kahvittelemaan ja herkuttelemaan. Minä liityin pullapiiriin ennen lounasta ensimmäisenä työpäivänäni tässä nykyisessä porukassa. Rekrytoija sanoi, että elämänsä helpoin rekry :)

Ystäväni Otilia on yksi pullapiirin kuningattarista, koska hän tekee usein jonkin kakun. Pullapiiriin on ihan ok myös ostaa kaupasta pullaa. Pullapiirin viehätystä on myös se, että osallistujat leipovat niin erilaisia leivonnaisia. Esimieheni leipoo usein jonkun pähkinäisen kuivakakun, jossa on häivähdys suklaata. Yhden kolleegan vaimon ammatti liittyy ruokaan ja mies on apukokkina vaimoilleen ja usein heiltä tulee joku trendileivonnainen. Yksi osallistuja rakastaa munkkeja, mutta syö niitä harvoin. Hänen pullapiirivuorollaan pöytä notkuu kaupan munkkeja. Olemme syöneet rosetteja vapun aikaan, mustikkakukkoa, cannelee-leivonnaisia, lappilaisia kampanisuja, skonsseja tykötarpeineen ja brittiläistä triffle kakun versiota, jota tarjoillaan tyypillisesti lasten synttärijuhlissa.

Sitten tulee pieni katsaus menneisiin pullapiirin pulliin

Tämä on minun edellisen vuoron kardemumma-valkosuklaakakku

Otilian aiempi tiramisu

Vadelma-suklaa brownie

Rosetteja

Kaupan antimia

Juustokakku

Kaupoista löytyy pitkojakin niin montaa eri sorttia nykyisin

Veikkaan, että tämä mustikkapiirakka on pomoni tekemä, koska päällä on runsaasti mantelia. Pähkinät ja sen sukuiset tuntuvat olevan pomoni suosikkeja.

Skonsseja, ne on leivottu Downton Abbeysta ostetun keittokirjan reseptillä. Ihan vaan tiedoksenne ;)

Suklaa-pähkinä brownies

Kuivakakkuvuuassa pullaa. Leipoja kutsui näitä bostonpullakakuiksi

Näissä pullaisissa tunnelmissa toivotan mukavaa alkanutta viikkoa!

Keskimmäisen pojan lakkiaiset

2026-06-05T14:12:41.357+03:00

Keskimmäinen poikamme pääsi viime lauantaina ylioppilaaksi. Lakkiaispäiväksi osui kaunis, aurinkoinen ja suorastaan lämmin päivä. Ei sentään sellainen helle kuin oli kaksi vuotta sitten esikoisemme lakkiaisissa, silloin lämmintä oli +28 astetta. Niin oli lämmin päivä, että lennosta vaihdoin juhlamekkoni kaikkein kevyimpään, joka oli vähän arkisempi, mutta vilpoisempi.

Meillä lakkiaiset on pidetty aika pieninä. Juhlimassa on ollut lähisukua, kummit ja pitkäaikaisia perheystäviä, jotka ylioppilas tuntee.

Pojalla oli kirjoituksissa vastatuulta. Syksyllä oli paha flunssa ja nyt keväällä puhkeava viisaudenhammas aiheutti rajun tulehduksen suuhun. Tavoitteena oli neljä E:tä ja niitä tuli kolme, joista yksi pitkästä matematiikasta. Minusta hienosti tehty! Äidinkieli on pojalleni se vaikein aine ja siinä hän jäi tavoitteestaan. Tänä vuonna korkeakoulujen todistusvalinta muuttui siten, että eniten pisteitä saa äidinkielestä. Vuoden 2025 todistusvalinnassa poika olisi päässyt papereilla suoraan opiskelemaan, koska silloin matematiikasta sai enemmän pisteitä. Tänä vuonna hänen todistuksellaan ei päässyt hänen toivomalleen alalleen mihinkään suomalaiseen korkeakouluun. Kisa opiskelupaikoista on hirvittävän kova. Keskimmäisellä on edessään äidinkielen korottamisyrityksiä ja pääsykokeita. Uskon, että opiskelupaikka aukeaa jossain vaiheessa. Pojan kaveri kirjoitti ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten ja sen jälkeen hän osallistunut ylioppilaskirjoituksiin neljästi ja pääsykokeeseen kolmesti. Todistusvalinnan oli tarkoitus nopeuttaa ison osan kiinnipääsyä opiskelupaikkaan, omassa lähipiirissäni sillä ei ole ollut vaikutusta. Kukaan tuttavien lapsista ei ole päässyt todistusvalinnalla opiskelemaan suoraan kirjoituksien jälkeen.

Nykynuorison elämä tuntuu stressaavalta. Lukiossa alkaa heti suunnittelu ja laskeskelu, että mitä kannattaa ja pitää kirjoittaa. Opiskelupaikan saamiseen voi mennä useampikin vuosi. Sitten kun pääsee opiskelemaan alkaa kisa kesätyöpaikoista, harjoittelupaikoista ja huoli taloudellisesta selviämisestä opintojen aikana. Opiskelijaelämän huolettomuus tuntuu olevan mennyttä aikaa. Huolien täyttämästä opiskeluajasta voi sitten siirtyä stressaamaan sitä, että saako valmistuttuaan töitä. Ei käy kateeksi nykyajan nuorisoa!

Siirrytäänpäs nyt näistä tulevaisuuden vatvomisista ihanaan juhlapäivään!

Pääsimme ensimmäisten vieraitten joukossa saliin erinomaisille paikoille

Keskimmäisellä oli paljon kavereita koulussa, kuvassa heistä kaksi. Oma poika siis vasemman puoleisin.

Tämä kuva on 20min odotuksesta juhlasaliin :) Hra Kepponen vastasi liikkeelle lähdöstä. Juhlat alkoivat klo 11, ylioppilaat oli määrätty saapumaan klo 10:30 ja Hra Kepponen lisäsi oman marginaalinsa ja lähdimme kotona klo 10. Tuurilla saimme parkkipaikan ihan koulun läheltä, olisimme jopa saaneet sen koulupihalta.

Koulun juhlissa oli kyseenalaista ohjelmaa ;)
En päässyt laulamaan suvivirttä. Lakkiaisohjelma venyi niin pahasti ilmoitetusta, että jouduin lähtemään taksilla kesken kotiin, jotta edes joku perheestä olisi paikalla, jos joku vieraista saapuu etuajassa.

Meillä oli sisällä 18 pöytäpaikaa, ruokailutilaan aukeavalla lasitetulla terassilla 5 paikkaa ja sitten vielä sohva ja muutama irtotuoli, joita ei tarvittu. Toisen pöydän tuoleineen vuokrasin.

Joudun julistamaan itseni vanhaksi. Juhlien järjestäminen otti koville. Olin koko ajan jäljessä aikataulusta ja toimin kuin hidastetussa filmissä. Kaksi vuotta sitten esikoisen lakkiaiset menivät paljon sujuvammin vaikka järjestin kaiken ilman Hra Kepposta. Samana kesänä vetäisin vielä anopin muistelujuhlat aika sujuvasti. Nyt olen ollut viikon todella väsynyt lakkiaisista. Onneksi minulla oli ystäväni Piret palkattuna apulaisena juhlissa.

Tuore ylioppilas toivoi runsasta juustopöytää ja kävi Herra Kepposen kanssa ostamassa juustot siihen. Juustojen kanssa oli patonkia, keksejä, marjoja, hedelmiä ja hilloja. Lisäksi tarjolla oli lohicesarsalaattia ja kaupungin parhaita karjalanpiirakoita ja munavoita.

Pojan kavereita tuli myöhemmin juhlimaan ja yksi tytöistä totesi, että teillä on taas tätä ihanaa mansikkakakkua. Nauroimme, että meillä on joka juhlissa samat kakut.

Yo-macaronsit olivat todella hyviä

Kuvasaldo juhlavieraista jäi aivan olemattoman pieneksi. Kävin niin hitailla kierroksilla, että en vaan saanut aikaiseksi. Se on ainoa asia, mikä jäi harmittamaan. Etenkin se, että ylioppilaasta ja isoisistä ei ole yhtään yhteistä kuvaa. Muuten juhlat menivät mukavasti ja tärkeintä oli se, että tuore ylioppilas itse oli tyytyväinen juhliin ja nautti vieraittensa kanssa seurustelusta <3 Kiitos sukulaiset ja ystävät!

Vuoden päästä todennäköisesti juhlitaan taas. Toivottavasti silloin vietämme viikon välillä ensin Vaarin 90v synttärit ja sitten kuopuksen lakkiaiset. Se voi olla sen jälkeen meillä ei juhlita isommin enää ikinä.

Mukavaa viikonloppua! Minä aion viettää sitä lähinnä nukkuen.

Vaari 89v ja Malminkartanon omenatarha

2026-06-01T00:32:42.604+03:00

Meillä on vietetty onnellisesti lakkiaiset. Otti voimille ja koti on on sekaisin, mutta jääkaapissa kakkua useammaksi päiväksi ja pöytä notkuu kukista. Ennenkuin jaksan kirjoitella lakkiaisista palaan viime viikon toisiin juhliin, joista ehdin jo aiemmin aloittamaan postausta.

Vaari, eli isäni, täytti viime viikolla 89 vuotta. Olin suunnitellut kukkaistutuksia vaarin parvekkeelle ja koko perheen kakkukahveja juhlaohjelmaksi. Sitten vaarin kuulokojeeseen tuli jotain vikaa ja ainoa vapaa aika viime viikolle osui tietenkin vaarin synttäripäiväksi. Päätin, että käymme vaarin kanssa kahdestaan nauttimassa synttärikahvit, jossain kahvilassa kuulokojehuollon jälkeen.

Kuulokojeesta pitää sanoa, että se on kyllä herkästi vikaantuva laite, joka vaatii melkein päivittäistä putsausta. Minun on vaikea ymmärtää, että kuinka noinkin iäkkään ihmisen oletetaan hoitavan itse kuulokoje ja eikö ole olemassa toimintavarmempia ja helpompi hoitoisia malleja. Hienomotoriikka ja näkö pitää olla hyvä, että pystyy tekemään mitään laitteelle. Itse putsailen sitä toistaiseksi onnistuneesti ilman silmälaseja, kaksitehoni eivät toimi siinä hommassa yhtään. Vaarin toisesta kuulokojeesta hajosi vuosi sitten korvakappale. Sitä ennen yksi kuulokoje on ollut pitkässä huollossa ja nyt molemmat korvakappaleet pitää uusia. Aina, kun laite lähtee huoltoon, niin siinä menee melkein se kuukausi. Nyt yritetään pärjätä kuukausi vanhoilla, kunnes tulee uudet. Niin paljon olen asioinut kuulokojefirman kanssa, että puhelinnumeroni on yhdistetty isäni tietoihin ja tervehtivät etunimeltä ja kyselevät, että kuinka isäni voi ja minkälaisia kuulo-ongelmia hänellä tällä kertaa on.

Kuulohomman jälkeen pääsimme sitten kahvittelemaan. Koska isä on ollut 46 vuotta vantaalainen, valitsimme kahvipaikaksi Fazerin vierailukeskuksen kahvilan Vantaalla. Siinä muisteltiin samalla menneitä käyntejä Fazerilla. Noina aikoina pääsi vielä käymään tehdashallissa ja katsomaan vierestä kuinka kone teki suklaata.

Paljon onnea 89-vuotiaalle!

Lautasella Menorca-kakkupala, joka maistui taivaallisen hyvältä

Toivottavasti pääsemme ensi vuonna juhlimaan 90v juhlia!

Kukkabongailuni on kasvanut tänä vuonna yhdellä uudella vierailulla bongauspaikalla. Viikko sitten kävimme Hra Kepposen kanssa Helsingin Malminkartanon omenatarhassa. Vierailun suunnitteluun meni useampi vuosi. Se oli ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Aion mennä sinne jonain keväänä uudestaan ja silloin otan mukaan eväät. Alueella on muutamia piknik-pöytiä.

Vierailumme aikaan kukinta oli parhaimmillaan. Omenapuita pellolla on satoja ja tämä kohde oli ihanan ruuhkaton. Omenatarhan alkuperäinen käyttötarkoitus oli yliopiston tutkimusprojekti. Omenantarhaan saa mennä puiden kukkiessa toukokuussa. Syksyisin kaupunki järjestää omatoimista omenanpomintaa omenatarhassa.

Otin omenatarhassa pari onnistunutta videota, jotka näyttävät paikan viehättävyyden paremmin. Mutta ne ovat vielä kännykässä, joten täytyy palata niihin myöhemmin. Hurjaa, että juhannukseen on vajaa kolme viikkoa.

Kivaa uutta viikkoa!

Erinomainen ravintola Teller sekä kotikeittiön vitello tonnatto

2026-05-24T13:54:09.207+03:00

Kun katselimme kalentereita Hra Kepposen kanssa selvisi, että olemme yhtenä viikonloppuna kahdestaan kotona. Antiikkisella nuorisoslangilla meillä oli siis KÄTY (=kämppä tyhjä). Pojilla käty houkuttelee kutsumaan kavereita pienempään tai suurempaan illanviettoon mahdollisesti virvokkeiden kera. Olisimme voineet tehdä saman, mutta meille suurempi houkutus on mennä kahdestaan syömään johonkin kivaan ravintolaan. Olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että saimme pöytävarauksen Telleriin.

Valitsimme molemmat Tellerin menun, Hra Kepponen pippuripihvillä ja minä kuhalla. Hra Kepponen otti viinipaketinkin.

Ensimmäisenä alkupala oli endiiviä, taatelia, hasselpähkinää ja fromage blanc-juustoa. Minä sain hasselpähkinän sijasta pinjansiemeniä. Olen tehnyt tee-se-itse siedätyshoitoa pähkinöillä, mutta saksanpähkinät ja hasselpähkinät saattavat vielä aiheuttaa oireita, etenkin allergiakautena. Tämä oli niin herkullinen annos! Ainakin pinjansiemen versiona.

Sieltä pilkistää jotain lisuketta endiiveille

Googlailin tätä annosta, että löytyiskö reseptiä sen tekemiseen kotikeittiössä. Löysin reseptin, joka menee varmaan aika lähelle alkuperäistä. Olen kopioinut sen tämän postauksen loppuun.

Seuraavana annoksena oli karhunlaukkarisottoa, vihrää parsaa & suolasitruunaa. Annoksen kirkkaan vihreä väri, joka tulee siis karhunlaukasta, oli huikea. Makukin oli erinomainen.

Minulla oli pääruuaksi kuhaa. Kastikkeessa oli mausteisuutta. Näin kertakokeiluna se toimi ihan mukavasti, mutta en ehkä toista kertaa innoistuisi tästä annoksesta, vaikka se oli toimiva kokonaisuus. Hra Kepposen pippuripihvi oli parempi annos.

Grillattua kuhaa, kuhabrandade, rapubisque & togarashiöljyä

Tellerin pippuripihvi, suippokaalia & pancettaa

Jälkiruokana oli erinomainen passionilla ja vaniljalla maustettu Crème Caramel

Hinnaltaan Teller on kallis. Hinnan vuoksi tämä saattaa jäädä ainoaksi käynniksi. Hra Kepposen mielestä ruoka oli parempaa kuin Basbasissa, jossa söimme koko perhe joulukuussa. Minä ehkä kuitenkin kallistun siihen, että Basbas oli parempi ruualtaan ja etenkin tunnelmaltaan.

***

Italialaisissa ravintoloissa tsekkaan aina, että onko listalla vitello tonnattoa. Se on yksi lempialkupaloistani. Suomessa sen toteutus ei aina osu nappiin, mutta Italiassa en ole ikinä saanut edes keskinkertaista vitello tonnattoa. Esikoisemme jakaa kiinnostukseni vitello tonnatto kohtaan ja päätti kokeilla, miten sen tekeminen onnistuu kotikeittiössä.

Reseptiksi esikoinen valitsi https://viinimaa.fi/reseptit/vitello-tonnato

Resepti poikkeaa monesta muusta reseptistä netissä siinä, että tähän versioon ei tule majoneesia. Useimmat reseptit, jotka ovat tarkoitettu noin 400-500g naudanpaistia, sisältävät 1-2dl majoneesia kastikkeessa. Minusta majoneesi kuuluu vitello tonnaton kastikkeeseen. Se pehmentää kastikkeen makuja sopivasti ja kyllähän kunnon majoneesi on herkullista melkein missä vaan.

Majoneesittoman kastikkeen valintaa puolsi se, että Italiassa on kuulemma koulukunta, jonka mielestä se ei kuulu "aitoon ja oikeaan reseptiin".

Meillä ei taito ja välineistö riittänyt sellaisiin ihan ohuisiin naudanpaistiviipaleisiin, joten oli tyydyttävä vähän paksumpiin. Ensimmäiset vitello tonnatto annokset eivät yltäneet lähelle ravintolatasoa, mutta olivat maukkaat. Näitäkin on siis mahdollista valmistaa kotikeittiössä, eikä se ole edes kovin vaikeaa.

Oletko maistanut vitello tonnattoa? Tykkäätkö?

Sitten vielä lopuksi se mainitsemani Tellerin alkupalaresepti. Tämän löysin netistä ja se menee meillä ehdottomasti kokeiluun.

Lähteestä Bella Table - Podcast kopioitu resepti

Tein copy-catin Tellerin klassikkoannoksesta (hatarien makumuistikuvien perusteella). Endiiviä, vatkattua pehmeää vuohenjuustoa ja mascarponea, pannulla kevyesti lämmitettyä paahdettua hasselpähkinää ja taatelia ja appelsiini-ruohosipuli vinegretti. Hapokasta, kermaista, paahteista ja makeaa. Nam!

6:lle

4 isoa endiiviä
200g pehmeää vuohenjuustoa
100g mascarponea
1 dl paahdettuja kuorittuja hasselpähkinöitä
6 (medjool)taatelia

Vinegretti
1 luomuappelsiinin kuori + 1/2 mehu
1,5 rkl hienonnettua ruohosipulia 
1 rkl hunajaa
2 rkl omenaviinietikkaa
0,5 dl extraneitsytoliiviöljyä
suolaa 
mustapippuria 

Valmista vinegrette. Lisää pannulle hasselpähkinät ja silputut taatelit ja lämmitä. Lisää muutama ruokalusikallinen vinegretteä. 
Pese ja kuivaa endiivit. Vatkaa vuohenjuusto ja mascarpone tasaiseksi kreemiksi. Lusikoi lautaselle nokare, asettele endiivin lehdet sivuun, lusikoi hasselpähkinöitä ja taateleitä kreemin päälle ja vinegrettiä endiivin lehdille.

***

Arki on ollut aika kiireistä ja kuormittavaakin. Se johtuu töistä, mutta myös siitä että ensi lauantaina meillä juhlitaan tuoretta ylioppilasta. Tässä on siivoiltu kotia sekä myös pihaa juhlakuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Haastepostaus

2026-05-21T20:29:14.803+03:00

Kukkapilli-blogin Satu oli aikaisemmin keväällä kehitellyt tälläisen haastepostauksen ja vihdoin vastaukseni on valmis.

1. Miten hemmottelet itseäsi?

Retki jonnekin mukavaan paikkaan, käynti kahvilassa tai ravintolassa. Hyvä ruoka on myös varsin yleinen hemmottelumuoto taloudessamme "Olipas raskas viikko, nyt kaipaan jotain hemmottelua! Pihviä ja punaviiniä pöytään siis! Tai suklaalevy" Hemmottelen itseäni sauna- ja avantokäynnillä, Netflix-maratonilla sohvalla jätskikulhon kanssa tai lukemalla jotain hyvää kirjaa. Koska rakastan matkustelua, niin pitää varmaan todeta, että myös matkat ovat useinmiten jonkinlaista hemmottelua itselleni sellaista täydellistä irtaantumista arjen velvollisuuksista. Perhematkat saattavat olla vähemmän hemmottelua, koska niissä monen ihmisen toiveita ja aikatauluja pitää sovitella yhteen.

Osalle naisista hemmottelu tarkoittaa kasvohoitoa, uusia kauneudenhoitotuotteita, kynsien laittamista, shoppailua tai vastaavaa. Minulle nuo eivät ole hemmottelua. Välttelen shoppailua, kasvohoidot yleensä saavat ihoni ärtymään, enkä ole kiinnostunut kauneudenhoidosta juurikaan. Kampaaja kyllä käy hemmottelusta.

Koko perheen hemmottelua itse tehdyllä raamenkeitolla ja kaupan sushilla

2. Mitä kivaa joku on sanonut tai tehnyt sinulle viime aikoina?

Mieheni laittoi minulle aamupuuron ja kahvin. Useampana aamuna <3

3. Millainen matkailija olet?

Olen kaikkiruokainen matkailuaddikti :) Tykkään kotimaan- ja ulkomaanmatkailusta, luontokohteista, historiallisista paikoista, snorklauskohteista, kaupungeista, merestä, vuoristoista ja laskettelukohteista. Voin koota matkani eksoottisiinkin kohteisiin itse tai sitten ostaa valmismatkan vaikka Välimerelle. Olen matkustanut perheeni kanssa, useiden ystävieni kanssa, mutta myös yksin. Jos rahavarat sallivat ja tilanne on sopiva, niin saatan valita kalliimman majoituksen, usein valitsen ihan sellaisen perustason. Vaatimattomat ilman omaa suihkua, vessaa ja ilmastointia/lämmitystä olevat majoitukset yleensä jätän väliin.

Minä pakkaan kevyesti ja en yleensä ikinä vaivaudu purkamaan matkalaukkua kokonaan. Siksi minun on helppo vaihtaa majoitusta yhden reissun aikana useammankin kerran.

Käyn matkoillakin todella harvoin yöelämässä, saatan käydä jossain kivassa maisemabaarissa drinkillä. Mutta voi olla, että en käy missään muualla kuin ruokaravintoloissa. Olen myös todella laiska shoppailija ja yleensä en osta matkoilta mitään paitsi jotain elintarvikkeita.

4. Mikä kodissasi on parasta?

Olen asunut tässä kodissa kohta 24 vuotta. Koti kaipaisi kaikenlaista remonttia, mutta ei ole ollut voimavaroja eikä oikein rahaakaan niihin vielä. Tykkään tästä alueesta, täällä on vehreää ja rauhallista. Kadun toisella puolella kulkee merenrantaan vievä ulkoiluväylä. Lähellä on niin uimarantakin kuin talviuimapaikka. Eli parasta on tämä alue. Tykkään pihastani, vaikka en aina jaksaisikaan hoitaa sitä. Helsingissä on vaikea löytää isohkoja rivitaloja ja vaikka tämä onkin meille pieni, oli tämä varsinainen löytö aikoinaan. Tykkään myös taloyhtiöstäni. Täällä on ollut mukavaa, sujuvaa ja riidatonta asumista.

Piha, joka usein on hoitoa vailla

5. Ketä haluaisit kiittää?

Suurin kiitos kuuluu läheisilleni: perheelleni ja ystävilleni, isälleni. Lisäksi haluan kiittää hyvän työyhteisöni tyyppejä. Poikien lapsuusvuosien babysitteriä, ilman häntä olisimme uupuneet. Kivoja ja hyviä naapureita. Poikieni ystäviä, jotka ovat heille tärkeitä. Poikieni kummeja, jotka ovat myötäeläneet ja juhlineet kanssamme. Koulun musiikinopettajia, joiden opetuksessa kuopus on oppinut soittamaan. Kiitos ilman muuta kuuluu myös blogiyhteisölle.

6. Mikä naurattaa?

Tilannekomiikka, dad jokes ehdottomasti, arjen kommellukset. Nuorisollamme on välillä erittäin hyvät jutut. Minua ei haittaa, vaikka välillä naurun syynä olen minä. Yllättävän usein meillä nauretaan. Minulla ja miehelläni käy huumorintaju hyvin yhteen, samoin kuopuksen kanssa.

7. Jos voisit palkata henkilökuntaa, kenet palkkaisit?

Tähän on erittäin helppo vastata: palkkaisin kodinhoitajan. Olisi niin kiva, kun koti pysyisi siistinä, vaatteet olisivat kaapissa kenties silitettynä, jääkaappi siisti ja täytetty ja välillä kodinhoitaja myös kokkaisi jotain hyvää ja terveellistä. Kodinhoitaja varmaan ehtisi välillä hoidella myös pihaa.

Voisin palkata terveysasiantuntijan, joka vahtisi syömisiäni, liikkumisiani sekä sitten selvittäisi puolestani lääkäriltä, että tarvitseeko hoitoa muuttaa. Kerran pari viikossa fysioterapeuttini voisi tehdä kotikäynnin.

8. Mikä on vetänyt sinua viime aikoina puoleensa?

Lukeminen ja matkasuunnittelu. Valitettavasti myös jääkaappi. Ulkoilu ja vesijuoksu pitäisi saada vetovoimaiseksi taas. Nyt vähän tuntuu siltä, että juuri avautuneet maauimalat voisivat vetää minua puoleensa.

Leppävaaran uimahalli - please ala kutsua minua puoleesi vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi.

9. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Minä olen yleensä hyvällä tuulella. Sellaisen olen saanut opetella tämän rajun kakkostyypin diabeteksen kanssa, että verensokerin laskut liian alas aiheuttavat nopean ärtymyksen. Ärtymyksen jälkeen katoaa voimat ja iskee kauhea väsymys. Eli onnistuneella ruokinnalla pysyn yleensä hyvällä tuulella. Enenrgiatasooni vaikuttaa ratkaisevasti valonmäärä. Mielialaani nostaa auringonpaiste ja hyvä sää. Kauniit maisemat ovat kyllä sellaiset, jotka nostavat aina hymyn huulilleni.

10. Millaisia ajatuksia kevät sinussa herättää?

Lisääntyvä valo on keväässä parasta. Tämä vaihe, kun lehdet kasvavat melkein silmissä, linnut laulavat ja kaikki on ihanan vihreää, on keväässä ihanaa. Kärsin pahasta koivunsiitepölyallergiasta, joten kevät saattaa olla myös sisällä nököttämisen aikaa minulle. Keväisin alkaa myös tuntua se, että pidemmästä lomasta on kulunut kohta vuosi, joten en ole virkeimmilläni. Kevät on ehkä se vuodenaika, josta pidän vähiten.

Limenvihreä kevätpäivä Lauttasaaressa

Bonuskysymys: Jos olisit auto etkä pääsisi katsastuksesta läpi, mikä olisi todennäköinen hylkäämisen syy?

Vikalista olisi varmasti erittäin pitkä. Vakavaa vikaa pallonivelissä, joka haittaa ohjausta ja pahimmillaan voi estää auton liikkumisen. Starttimoottori toimii epäluotettavasti, akku tyhjenee jatkuvasti, jopa kesken ajon. Vaihteisto nykii. Ruostetta siellä sun täällä ja myös kantavissa rakenteissa. Katsastusmies varmaan olisi sitä mieltä, että minussa on niin paljon B-luokan osia ja vikoja, että leiman saaminen tulee todella kalliiksi.

Edited: Blogger on lopettanut postauksieni näyttämisen kokonaan Lukulistalla. Olen neuvoton. Onko muilla sama ongelma?

Pullatesti: Cafe Korvari sekä upeat magnoliankukat

2026-05-15T18:56:12.675+03:00

Minulla oli yhtenä aamuna lääkäriaika Meilahdessa. Otti koville ehtiä ajoissa paikalle enkä ehtinyt juomaan aamukahviakaan. Ilmoittautumisautomaatti sanoi tylysti, että sinulla ei ole voimassa olevia ajanvarauksia. Aloin kaivelemaan kännykkääni ja silloin satuin huomaamaan, että olin saanut tekstiviestin. Aikani oli peruutettu kaksi tuntia aikaisemmin. Aamukiireessäni en ollut huomannut viestiä. Melkein meinasi mennä kuppi taas nurin. Istuin hetkeksi aulaan miettimään tilannetta ja tajusin, että nyt minulla on kalenterissa tyhjä kolo ja siitä osa kannattaa käyttää johonkin kivaan. Vaikka pullaan :) Mietin, että menen yhteen suosikkipaikoistani pullakahveille. Sitten muistin, että olin lukenut Hesarista kahvila-arvion, jossa ylistettiin lähistöllä sijaitsevan minulle tuntemattoman kahvilan korvapuusteja. Pikainen googlaus ja olin löytänyt perustiedot Cafe Korvarista.

Cafe Korvari on Hesarin mukaan aamuvirkkujen paikka, koska siellä tarjoillaan yksi kaupungin aikaisimmista aamiaisista. Korvari on myös töölöläisten kanta-asiakkaiden paikka, mutta pullan tuoksu houkuttelee kuulemma ohikulkijoita pistäytymään sisään. Omistaja Juha Holm on pyörittänyt kahvilaa vuodesta 1990. Paikassa sijaitsi jo aiemminkin kahvila.

Sisustukselle ei ole tehty mitään. Se on täynnä 80-luvun estetiikkaa. Kahvilassa on kuvattu kohtauksia Hormonit! tv-sarjaan sekä Kuolleet lehdet elokuvaan. Kuten tuon ajan paikkoihin kuuluu, niin luettavissa on päivän iltapäivälehdet sekä Hesari. Ilahduin kovasti paperisesta iltapäivälehdestä. Minua nauratti se, kuinka ihanan vanhanaikaiselta tuntui lukea paperilehteä ja istua 80-luvulla sisustetussa kahvilassa. Oikea aikahyppy! Ainoa mistä kiitin nykyhetkeä on kiristynyt tupakkalainsäädäntö. Mieleeni tuli 80-luvun kahvila Tikkurilassa, jossa ilma oli sinisenä savusta ja hiukset piti pestä kotona kahvilavierailun jälkeen.

Cafe Korvari, Stenbäckinkatu 12

Olin paikalla hieman klo 9 jälkeen ja yllätyksekseni korvapuustit olivat hetkellisesti loppu. Niitä tulisi lisää saataville noin vartin päästä. Päätin odotella, juoda kahvin ja syödä karjalanpiirakan. Karjalanpiirakka oli Fazerin, päällä oli mukavan runsassuolaista munavoita. Kahvipannussa oli pohjat jäljellä ja minä inhoan sitä viimeistä kupillista, joka on yleensä kärsinyt seisottamisesta. Vatsani erittäin huonoina vuosina, nenäni kehittyi siihen, että pystyn haistamaan kahvista, että kestääkö vatsani sitä. Tämä on ihan tosi juttu. Pannu vaihtui uuteen pyytämättä ja kahvi oli hyvää.

Kahvilassa oli japanilaisia asiakkaita useampi odottelemassa pullaa ja ihmettelemässä kaurismäkeläistä tunnelmaa. Viereisen pöydän naisia hämmensin juttelemalla heille muutaman fraasin japaniksi.

Entäs sitten se kehuttu pulla? Korvapuusti on mukavan kuohkea ja hyvänkokoinen ja on ehdottomasti kehut ansainnut. Korvarilla on oikein hyvä korvapuusti. Kun nyt olen pullakriitikoksi alkanut niin totean, että Korvarin korvapuusti ei kuitenkaan ole täydellinen. Mielestäni kanelia oli saanut olla hieman enemmän. Sinänsä tämä on paljon pienempi puute kuin se, että nykyisin monesti korvapuustit ovat aivan liian kanelisia. Sokeria olisi voinut olla hieman vähemmän. Hinta-laatusuhde on kova!

Jos haluaa aikahyppäyksen 80-luvun kahvilasisustukseen, niin kannattaa nauttia pulla paikan päällä. Minä taidan nykyisin usein odottaa kahvilakäynniltä myös esteettistä tai eksoottista elämystä, niin voi olla seuraavan mahdollisuuden tullen otan korvapuustit vaan mukaan Korvarista. Minulle on osoitettu uusi aika Meilahdesta vielä toukokuulle ja yritän saada silloin hankittua korvapuustit kotiin mukaan.

Kahvilan korvapuustien menekki on Hesarin jutun perusteella niin kova, että iltapäivästä pullat saattavat olla loppuneet.

Sitten seuraavaksi kukkabongauksen kuvasaldoa. Kävimme Hra Kepposen kanssa yhtenä iltana pikaisesti piipahtamassa Torkkelinmäellä katsomassa magnolioita. Elämys alkoi jo heti autosta ulos astuessa, koska se huumaavan ihana tuoksu iski samantien sieraimiini. Ihan vaan senkin takia kannattaa mennä paikalle. Kukkien lisäksi bongasin ystäväni Marjon magnoloitten luona.

Aurinko paistoi vielä korkeitten talojen takaa jonkin verran, mikä sai ison valon ja varjon kontrastin aikaa, mikä vaikeutti kuvaamista.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset pullatestauspostaukset uusimmasta vanhimpaan
Pikku Kepponen: Pullatesti: Upea Vuosaaren Kartano tuo tuulahduksen Ranskaa
Pikku Kepponen: Pullatesti: Kahvila Kampela on Itä-Helsingin merellinen kestosuosikki
Pikku Kepponen: Pullatesti: ällistyttävien makujen Boa & Bim kahvila

Kirsikankukkabongausta ja äitienpäivän syömingit

2026-05-12T09:35:00.001+03:00

En olisi nuorempana arvannut, että keski-ikäisenä tärkeitä asioita ovat jäällä kävely, avannossa käyminen ja kukkabongaus. Olisin varmaan ajatellut, että hirvittävän tylsää elämää. Mutta tämähän on suorastaan jännittävää. Voi jännittää, että osuuko sopivaan aikaan katsomaan kukkia ja jos on parhaimpaan sesonkiin, niin saako auton parkkiin ja onko paikalla suorastaan tungos :)¨

Tänä vuonna kirsikanpuut puhkesivat kukkaan tyyliin yhdessä yössä. Sattumalta huomasin asioilla käydessäni, että kirsikkapuut olivat alkaneet kukkimaan. Seuraavana päivänä olin antamassa keskimmäiselle ajotuntia ja päätimme poiketa ex-tempore Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Saimme auton helppoon parkkiin. Se oli helpotus, koska en ole vielä opettanut pojalle taskuparkkeerausta. Puisto oli jo komeassa kukassa ja melkein tyhjä. On se vaan niin upea paikka! Silloin kun Roihuvuoren hanami oli pieni juhla, kävimme siellä koko perhe. Vaikka hanamijuhliin en ole viimevuosina mennyt, on Roihuvuori jokakeväisellä vierailulistallani.

Puolitoista vuotta sitten kirsikkapuiston puita leikattiin väärin ja oli pelkona, että isoimpiin puihin ei tule enää kukkia lainkaan. Niiden kukkamäärä on vähentynyt, mutta komeita ne ovat edelleen. Onneksi kaikki puita ei ehditty leikkaamaan.

Tämä puu on leikkaamaton

Tästä osasta puut ehdittiin leikata väärin, ne ovat kyllä myös selvästi edellisen kuvan puuta korkeampia, mutta kukkien määrä oli ennen leikkausta isompi

Koska meillä oli niin onnistunut kukkabongaus, päätin viedä vaarinkin ihailemaan kirsikankukkia. Googlasin, että löytyisikö Itä-Vantaalta hyvää kirsikankukkapaikkaa. Vuosi sitten oli paikallislehti mainostanut, että Tikkurilan kirjaston puistossa on upeat kirsikankukat ja ihana tunnelma. Sinne sitten! Lisäsin Vaarin retkeen jännittävän lisän, siihen kuului matkustus ajo-oppilaan kyydissä.

Tikkurilan kirjaston puisto ei todellakaan lunastanut lupauksiaan! Itä-Vantaa on pelkkää rakennustyömaata. Siihen on kaksi syytä: rakenteilla oleva raitiotielinjasto ja Tikkurilassa lisäksi myös rakennusbuumin häntäpää. Kirjastopuistoa ei ollut enää. Paikka oli yksi suuri ja ruma työmää. Mikä pettymys!

Että tälläinen puisto tällä kertaa :(

Kirsikkapuita oli jäljellä viisi ja ne kyllä kukkivat kauniisti

Koska puisto oli pettymys, päätin että teemme pienen autolenkin Vantaan Hiekkaharjussa. Netin mukaan Hiekkaharjussa asukkailla on pihoillaan todella hienoja kirsikkapuita. Bongasimme muutamia aivan valtavan kokoisia ja niin upeasti kukkivia kirsikkapuita. Tämä oli hyvä lisäys hieman epäonniseen retkeemme.

Olen ehtinyt bongaamaan myös magnoliat. Ehkä palaan vielä siihenkin kuvien kera. Seuraavaksi haluan kirjoittaa äitienpäivän vietostamme. Ruuasta kiinnostuneessa perheessä tietenkin äitienpäivänä syödään. Koska ravintoloissa on isoina juhlapäivinä yleensä hinnat korkeimmillaan, laatu heikoimmillaan ja tungosta, niin yleensä syömme kotona. Niin teimme tänäkin vuonna.

Opin vuosia sitten reseptin onnistuneeseen äitienpäivän viettoon.
Se on aika simppeli:
1) Muistuta perhettäsi ajoissa äitienpäivästä
2) Kerro mitä haluaisit saada ja kuulostele kuka lahjan antaja innostuisi mistäkin
3) Lopuksi kerää sitoumukset.
4) Jos nuoriso tekee ruokaa, niin hanki raaka-aineet valmiiksi.

Hra Kepposelta sain kukkia ja illallisen

Esikoiselle esitin toiveen, että saisin aamiaiseksi uppomunia. Hän katseli parit videot ja sanoi, että todennäköisesti onnistuu. Esitin pienen toiveen, että voisinko saada ne peräti eggs Benedict annoksena eli mukana olisi pekonia (tai lohta) ja Hollandaisekastiketta.

Tässä esikoisen ensimmäinen uppomuna. Pojan mielestä edelleenkään hänen tulevaisuutensa ei ole ruuan parissa.

Avaustesti: täydellinen kypsyys

Keskimmäiseltä sain lahjaksi yhtä lempisuklaistani. Sain myös ison suklaa-cookien, joka oli tarkoitettu aamiaisen päätteeksi sen toisen kahvikupilliseni kanssa. Ai, että maistui!

Äitikarhu kahvimukin sain kaksi vuotta sitten keskimmäiseltä äitienpäivälahjaksi

Hra Kepponen laittoi illalliseksi yhtä perheemme suosikkiruuista eli pork bowlia. Resepti löytyy blogistani Pikku Kepponen: Yksi parhaimmista resepteistämme: pork bowl.

Kuopus aloitti omat valmistelunsa jo lauantai-iltana. Silloin hän leipoi Brita-kakun pohjan. Brita on siinä mielesä näppärä, että sen voi täyttää juuri ennen tarjoilua, joten se ei vaadi jääkaappitilaa. Meillä tuollainen pieni Brita katoaa hetkessä, joten tarjoilun jälkeenkään ei tarvita jääkaappitilaa. Yksi pala kakkua jäi, koska vaadin :)

Valmis Britapohja

Väliin purkki kermaa, palasteltuja tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita

En halunnut peittää marengin rapeutta, siksi päällä ei ole kermavaahtoa lainkaan. Minusta tämä toimii näin tosi hyvin, mutta nämä ovat makuasioita. Osan mielestä kermavaahto pitää olla päälläkin

Muistelen haikeana ja liikuttuneena poikien lapsuusvuosien äitienpäiviä. Päiväkodin äitienpäiväaamiaiset olivat ihan huiput! Samoin ne liikuttavat itse askarrellut kortit ja lahjat. Aivan yhtä varmasti tulevaisuudessa muistelen haikeana ja liikuttuneenä näitä nuorten aikuisten kanssa vietettyjä syömäjuhlia.

Välillä on käynyt niin, että äitienpäivä on mennyt hieman pannukakuksi. Verenpaine on voinut siinä hetkessä olla vähän korkealla, mutta sellaista sattuu. Yhteen päivään ei kannata ladata hirveän paljoa odotuksia ja liikaa toiveita. Keep it simple. Eikä aina voi onnistua.

Muutaman kerran olen ollut reissussa äitienpäivänä. Ne ovat olleet mokia. En ole merkinnyt sähköiseen kalenteriini äitienpäivää ja kappas siinä onkin ollut vapaa kolo pienelle reissulle ja sitten vasta myöhemmin olen tajunnut miksi. Meillä synttäreitä ja muitakin juhlapäiviä voidaan viettää myös "vääränä päivänä". Aina olen jonkun muistamisen saanut, vaikka olisinkin ollut poissa kotoa. En usko, että nuoriso on kärsinyt poissaolostani, koska Hra Kepponen on pehmentänyt iskun tilaamalla kotiin pizzaa äitienpäivän kunniaksi. Lapsuudessa ainakin murheet tai pienet vastoinkäymisen unohtuivat pizzalla.

Alla muutama vanha äitienpäiväpostaus vuosien varrelta

Pikku Kepponen: Malttamattomat

Tässä postauksessa vuodelta 2012 pikkupalleroiseni herättävät minut työmatkan jälkeen aamulla aikaisin avaamaan lahjat päivän etukäteen.

Pikku Kepponen: Äitienpäivä Keppostyyliin
Vuonna 2013 on ollut aikamoinen härdelli äitienpäivä. Virheenä oli se, että yritin saada yhdistettyä hyödyllistä hommaa äitienpäivään. Tuloksena oli koti kaaoksessa ja kukkakaupassa itsensä niin hyvin kastellut poika, että auto piti vuorata muovilla.

Pikku Kepponen: Äitiydestä ja äitienpäivästä

Vuonna 2017 olen saanut ensimmäistä kertaa poikien askartelemat lahjat ja kortit vasta äitienpäivänä. Pienempänä lahjat piti antaa heti, kun ne koulusta/päiväkodista tuotiin kotiin. Tässä postauksessa olen tuskaillut, miten jakaa aikaani poikien ja omien tarpeitteni välillä sekä kasvatustyön haastavuutta.

Pikku Kepponen: Äitienpäivähaikeus
2018 on ollut haikea äitienpäivä, koska molemmat isoäidit olivat tuolloin päätyneet hoivakotiin. Vuonna 2019 anoppi kuoli ennen äitienpäivää ja oma äitini noin 3kk anopin jälkeen. Vuonna 2020 äitienpäivänä kärvistelimme korona-sulun keskellä.

Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Sveitsistä
Äitienpäivänä olin sukuloimassa Sveitsissä vuonna 2019. Äitini alzheimer oli siinä pisteessä, että hänen kanssaan äitienpäivää saattoi viettää milloin vaan. Marjat ja kakku maistuivat aina. Sveitsissä perheen äiti sai useamman tunnin vapaata. Pakkasimme perheen isän, joka on Hra Kepposen serkku, kanssa vauvan autoon ja ajoimme pienelle turistikierrokselle. Söimme lounaan ja äitienpäivän kunniaksi pöydät oli koristeltu ruusunterälehdillä. Ehkä oudoin äitienpäivän lounaskokemus on istua ravintolassa "lainamiehen ja -lapsen" kanssa. Etenkin kun tarjoilija kävi kehumassa suloista poikaani :D siis sitä "lainapoikaa".

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Erinomaista teatteria: Komedia pankkiryöstöstä ja Kysy siskoilta

2026-05-06T22:17:00.001+03:00

Lueskelen teattereiden ohjelmistoja sillä silmällä, että mikä niistä sopisi koko perheelle. Yritän käyttää koko perheen ainakin kerran vuodessa teatterissa. Tulisi ehkä käytyä useamminkin, jos lippuhinnat olisivat alhaisemmat. Esimerkiksi syksyllä HKT:n ohjelmistoon tulevan Nauravan kulkurin perusliput maksavat 64€ kpl. Jos syksyllä saisin vain yhden koululais/opiskelijalipun, niin perheen teatteriliput maksaisivat 288€. Usein täyden hinnan joutuu maksamaan, jos haluaa mennä teatteriin viikonloppuna.

Ohjelmistosta erityisesti pisti silmiini kaksi Helsingin Kaupunginteatterin näytelmää: Komedia pankkiryöstöstä sekä Let's play business. Onneksi odotin, että Komedia pankkiryöstöstä näytelmästi tuli Hesariin arvostelut ja ystäväni Marjo kävi katsomassa sen heti alkupään näytöksissä ja molemmat kehuivat kovasti. Näiden kehujen jälkeen ostin siihen heti liput. Yritän yleensä odotella Hesarin tai jonkun ystävän arvion näytelmästä, ennenkuin ostan koko perheelle liput. Olisi aika tympeää maksaa pitkästi päälle 200€ ja joutua neuvottelemaan nuorison kanssa siitä, että saako teatterista poistua väliajalla. Let's play busineksen kävimme katsomassa Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja olen erittäin tyytyväinen, että valitsin näin päin. Koko perheen teatterireissut ovat olleet toistaiseksi kaikki onnistuneita. Yllättäen vähiten nuorison pitämä esitys oli menestysmusikaali Pieni merenneito. Se oli heistä vähän tylsä. Nuoriso oli tietenkin nähnyt Disneyn animaatioelokuvan ainakin pariin kertaan eikä poikia kiinnostanut romanttinen ja surullinen rakkaustarina. Komedia pankkiryöstöstä menee perheen top-3.

Komedia pankkiryöstöstä on farssi. Onnistuakseen farssi vaatii sekunnin tarkan ajoituksen ja uskalluksen vetää asiat kunnolla överiksi. Tämä toteutuu täydellisesti Komedia pankkiryöstöstä näytelmässä. Näytteleminen on tässä näytelmässä myös hyvin fyysistä. On iskuja ja potkuja, joissa ajoituksen on osuttava kohdilleen. Näyttelijät uhmaavat painovoimaa roikkumalla katosta köysissä. On takaa-ajoa, kiipeilyä ja putoamisia. Vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää koko näytelmän ajan. Näytelmän kääntäminen on taatusti ollut haasteellista, koska siinä on niin paljon sanaleikkejä. Minusta käännös toimi loistavasti. Farssi pitää otteessaan, naurattaa tai ainakin hymyilyttää alusta loppuun.

Kuva lainattu https://hkt.fi/

Näyttelijäsuorituksen ovat erinomaisia. Niiden yläpuolelle nousee aivan huikea näyttämön käyttäminen ja lavastus. Pienet musiikkipätkät olivat keksiliäitä ja nykyaikaan viittaavia, mikä tuo hauskan kontrastin siihen, että näytelmän tapahtumat sijoittuvat 50-luvun Helsinkiin.

Farssissa voi tapahtua vaikka mitä :) Kuva lainattu https://hkt.fi/

Valitettavasti näytökset ovat tältä kevätkaudelta jo päättyneet, eikä näytelmä palaa ainakaan ensi syksynä ohjelmistoon. Mutta kannattaa pitää tätä näytelmää silmällä, jos se vaikka palaisi ohjelmistoon.

Teatteriselfie kuopuksen kanssa

Toinen kevään ihastatuttanut teatterielämys on Suomea kiertänyt Kysy siskoilta-musikaali. Se käsittelee naisen elämää: murrosiästä vaihdevuosiin, äitiydestä lapsettomuuteen ja ulkonäköpaineista näkymättömäksi muuttumiseen.

Idea musikaaliin lähti vaihdevuosiin liittyvästä Facebook-julkaisusta, jonka kommenttikentässä räjähti. ”Vaihdevuosiin liittyvät mielikuvat tuli heitettyä tämän prokkiksen myötä roskikseen. Naisen elämään liittyvät hormonaaliset muutosvaiheet murrosiästä synnytykseen ja pms-tuskasta ulkonäköpaineisiin ovat asioita, jotka yhdistävät naisia. Kun valitsee vaikenemisen sijaan kokemusten jakamisen, on lopputulos riemukasta ja koskettavaa kuultavaa.” kuvailee Satu Rasila, käsikirjoittaja ja ohjaaja. [Lainaus musikaalin sivuilta, linkit katoavaista sorttia]

Ilmeisesti musikaalin esiintyjien kokoonpano on hieman vaihdellut paikkakunnittain ja ajankohdittain. Esitys on kiertänyt ainakin Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Espoossa. Helsingin Aleksanterin teatterin esiintyjät olivat kaikki erinomaisia ja esiintyihän siinä suosikkini Maria Ylipää. Esityksessä on paljon asiaa, mutta myös huumoria sekä erinomaista musiikkia. Pidin todella paljon. Suosittelen etenkin kaikille naisille, mutta tämän näkeminen olisi opettavaista naisen kanssa parisuhteessa eläville miehille.

Grande vappu-etkot!

2026-05-03T15:05:00.001+03:00

Tämän vuoden vappusuunnitelmia hahmotellessani sain aikaiseksi aivan uuden juhlasuunnitelman. Keskimmäinen ja nuorin poikamme innostuivat yhteisestä vappuaaton lounaasta, kuohuvasta keskustassa ja Mantan lakituksesta. Hra Kepponen on töissä keskustassa ja pääsimme hyödyntämään etkopaikaksi toimistokompleksin neuvotteluhuonetta. Minä onnistuin pummimaan itselleni päiväksi etätyöpisteenkin ja sain oman huoneen. Minä olen kärvistellyt isossa ja meluisessa avkonttorissa ehkä vuodesta 1999. Tämä oli niin hyvä kokemus, että taidan yrittää pummia uudestaankin etäpisteen tuolta.

Lounaspaikaksi olimme valinneet erittäin hyvät google-arvostelut saaneen 99 TopMeal nimisen kiinalaisen nuudeliravintolan Aikatalossa. Hra Kepponen on lounastanut siellä aikaisemminkin. Pieni ja ulkoisesti vaatimaton ravintola on auki koko päivän ja lounasaikaan on tarjolla hieman edullisempi lounasmenu. Se vaihtelee viikottain, lounaslistalla on vakiona ankka-nuudelikeitto. Valitsimme kaikki ankkakeiton. Liemen keittämiseen menee kuulemma kolme tuntia. Ruoka oli hyvää, annokset isto ja palvelu ystävällistä. Suosittelemme!

Ankkakeitot olivat todella hyvät, nuorisokin tykkäsi niistä todella paljon

Mahat pullollaan keittoa lyllersimme Hra Kepposen kanssa toimistolle lepuuttamaan. Nuoriso lähti ostamaan jotain pientä herkkua ja sipsejä. Herkkuvalikoimat olivat tuohon aikaan jo vähissä, mutta muffinsit oli sentään löytyneet.

Hyvä sää oli houkutellut Mantan lakitusta katsomaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Pohjois-Esplanadi oli suljettu liikenteeltä ja alueella oli muitakin liikennerajoituksia. Kun palasimme lakituksesta takaisin päin, ihmisiä virtasi vielä lisää Espalle ja poliisi oli sulkenut osan poikkikaduista myös jalankulkijoilta. Saavuimme paikalle sen verran myöhään, että onnistuimme pääsemaan vain Espan lavan kulmalle saakka. Siitä näki reilun puolikkaan isosta screenistä.

Alamme lähestyä ihmismuurin loppupäätä

Tästä ei enää juuri eteenpäin päässyt, mutta pääsimme hieman keskemmälle

Hetkellisesti näkyy ihan koko screeni ja sen välityksellä yläilmoissa oleva lakitustiimi

Lakit ilmaan!

Lakit päähän!

Palasimme vielä toimistolle Hra Kepposen kanssa lepuuttamaan ja vessaan ennen kotimatkaa. Oli kiva käydä katsomassa pitkästä aikaa Mantan lakitusta. Ihmisiä oli niin paljon paikalla, että tämä saattoi jäädä viimeiseksi paikan päällä koetuksi Mantan lakitukseksi. Koen väenpaljouden epämiellyttävänä eikä polvet ja selkä kestä pitkää seisoskelua.

Nuoriso jatkoi etkoilta tietysti varsinaiseen vapun juhlintaan. Äitinä näinä tälläisinä supervilkkaina juhlapäivinä tietenkin jännittää, että eihän nuorisolle vaan tapahdu mitään pahaa. Hyvin on onneksi aina mennyt nuorison juhlareissut. Tästä vapusta tuli ensimmäinen omaisuusvahinkojen vappu. Kuopus oli tiputtanut vajaa 6kk vanhan puhelimensa ja se meni rikki. Onneksi oli ostettu halpa puhelin. Kotivakuutuksemme omavastuu on niin iso, että siitäkään ei taida olla mitään hyötyä tässä tilanteessa. Suurkiitos sille bussikuskille, joka päästi pojan kyytiin vappuna, vaikka kännykästä ei voinutkaan kuukausilippua näyttää. Keskimmäisen lenkkarit puolestaan lähtivät tyttöystävän veljen vappujuhlista jonkun muun jalkaan ja ovat nyt Turussa. Niiden osalta on vielä toivoa, että kengät palaavat takaisin oikealle omistajalleen.

Vietitkö vappua?

Mihin ja miten käytän tekoälyä

2026-04-29T06:00:00.002+03:00

Meillä töissä aloitettiin kesälomien jälkeen tekoälyloikka. Tarkoituksena on saada koko henkilöstö hyödyntämään tekoälyä. Minun piti keksiä itselleni mitattava tavoite siihen, kuinka olen hyödynnän tekoälyä. Sain käyttööni Microsoftin ohjelmistoihin integroidun Copilot-työkalun, joka hyödyntää monia tekoälymalleja, kuten hyvin tunnettua ChatGPT:ta ja Geminiä.

Mikäänhän ei toimi niin hyvin kuin pakko. Aloitin tutustumisen ChatGPT:hen. Aluksi käytin sitä kuin hakukonetta. Kyselin sitä asioita ja ilahduin kuinka nopeasti sain kattavia vastauksia. Sitten aloin käyttämään sitä erilaisten dokumenttien tiivistämiseen.

Copilotin näkemys minusta hommissa, syötteeksi annoin yhden kasvokuvan minusta. Hiukset ovat tuuhentuneet, kaksoisleuka kavennut ja muutenkin ulkonäkö amerikkalaistunut.

ChatGPT:n komentamista sanotaan promptaamiseksi. Sitä voi komentaa ihan luonnollisella kielellä myös suomeksi. Itse käytän kaikissa työasioissa englantia. Sitten löysin pari valmista hyvää promptia. ELI15 = Explain Like I'm 15 ja TLDR = Too Long, Didn't Read. Näillä laiska ja kiireinen ihminen voi tutustua nopeasti moneen asiaan. Sitten opin, että näitä valmiita prompteja voi ketjutta vaikka näin TLDR | ELI15 ja dokumentti tai sen URL ja tsädäm tekoäly tarjoaa aika laadukkaan tiivistelmän selkokielellä. Se selviää melkein mistä vaan, myös niistä hankalammista työasioista. Tämän jälkeen en ole enää mennyt palavereihin valmistautumatta, koska 10 minuutissakin näillä prompteilla saa ihan hyvän kokonaiskäsityksen asiasta.

Heti tähän alkuun varoituksen sana. Työnantajan dokumentteja voi antaa julkisille tekoälypalveluille kuten vaikka ChatGPT:lle syötteeksi vain, jos dokumentit ovat julkisia tai työnantajalta on lupa käyttää julkista tekoälyä tietyillä materiaaleilla. Useat työnantajat tarjoavat oman tekoäly-ympäristön, jossa tekoälylle voi jakaa yrityksen materiaalia. Julkiseen avoimeen ChatGPT-ympäristöön ei voi työnantajan materiaaleja tunkaista, koska sitä ei voi taata, että kuka pääsee dataan käsiksi, missä sitä säilytetään ja kuinka pitkään.

Kysyin Copilotila teille, että mikä on ChatGPT

ChatGPT/Copilot henkilökohtaisessa käytössä

Sitten Copilot/ChatGPT iski sydämeeni täysillä yksityiselämäni puolella. Hieman kokeilin sitä matkasuunnitteluun. Sillä saa todella näppärästi luotua retkisuunnitelmia.

Prompt: Tee retkisuunnitelma kahdelle päivälle kohteeseen X päänähtävyyksiin käyttäen julkista liikennettä tai taksia.

Saat ChatGPT:ltä hetkessä suunnitelman mitä nähdä, jopa mitä paikallisia ruokia kannattaa syödä ja osassa kohteita myös tiedon, mitä appsia kannattaa käyttää kyytien tilaamiseen. Voit kysellä lisää, että pitääkö johonkin ostaa liput etukäteen tai sanoa, että nähtävyys Z ei kiinnosta ja pyytää ehdottamaan jotakin muuta.

Tekoäly helpotti matkasuunnittelua paljon ja tykkäsin kovasti. Sitten tykkäsin vielä enemmän, kun keksin kysyä tekoälyltä ehdotuksia kohteiden yhdistämiseen ja rahan säästämiseen. Tekoäly ehdotti matkasuunnitelmaani majoittumista kansallispuiston ulkopuolella toki välittömässä läheisyydessä ja 500€ per yö kustannus muuttui 150€ per yö kustannukseksi.

Ensi kesäksi olen suunnitellut neljän Afrikan maan matkan tekoälyllä ja varmistaen valinnat vielä googlella. Majoituksen ovat booking.comin kautta, samoin osa kuljetuksista. Retkipalvelut Viatorilta. Olemme matkaseuran kanssa kasanneet matkasuunnitelman jaettuun Word-dokumenttiin. En usko, että olisin saanut näin hyvältä vaikuttavaa ja budjettiin mahtuvaa matkasuunnitelmaa tehtyä ilman tekoälyä. Raportoin sitten heinäkuussa, että miten matka meni.

Edistyneempää promtausta työkäytössä

Töissä minulle kuuluu "investment boardin" fasilitointi. Siellä päätetään suuret hankkeet. Meillähän saattaa mennä uuden tuotteen suunnitteluun miljoona työtuntia. Päätöksiin tarvitaan busines case, R&D pipeline analyysi odotetulle valmistumiselle, kilpailija-analyysia ja vaikka mitä. Päätökset pitää kirjata tarkasti. Päätöksiä myös auditoidaan noin joka toinen vuosi ja päätösten busines casejen toteutumisennustetta mitataan. Päätöspöytäkirjojen tekeminen on aika puuduttavaa nyhräystä. Lisäksi yksi tälläinen iso päätös generoi toiseen boardiin monta päätöstä, joilla työt allokoidaan R&D pipelineen. Otimme uuden kolleegan kanssa tavoitteeksi automatisoida prosessia Copilotin ja Teams-etäpalaveriohjelmiston toimintojen avulla. Aloitimme tutustumisen vähän vaativampaan promptaukseen.

Promptausta voi opetella myös ChatGPT tai Copilotin avulla, niitä voi pyytää tekemään sopivan promptin. Meillä oli monta hämmästystä tässä harjoituksessa. Lopputuloksena meillä on noin 10 rivin promti, joka generoi automaattisesti päätäntäkokouksen pöytäkirjan. Se vaatii syötteekseen Teams-meetingin transcriptin (se pitää olla päällä palaverissa), osanottajalistan sekä hyvä esimerkin pöytäkirjasta. Termistön saa kuntoon lisäämällä syötteeksi esitysmateriaalin.

Pöytäkirja tulee luettavaksi promptaustilaan ja tässä vaiheessa voi pyytää tekoälyä tekemään muutoksia. Itse jätän viimeisen hienosäädön myöhemmäksi.

Muutaman rivin promptilla ja Word-templatella saa pöytäkirjan firman templateen ja oikeilla fonteilla. Yleensä teen Wordissä vielä jotain pieniä editointeja itse. Sen helpomman palaverin pöytäkirjoihin ei yleensä tarvitse tehdä mitään editointeja.

Tekoälyn hyödyntämisen pöytäkirjojen teossa valitsin henkilökohtaiseksi tavoitteekseni ja se valmistui ajallaan ennen viime vuoden loppua.

Isompien päätöspalaverien pöytäkirjan väkertämiseen käsin on mennyt yleensä noin 4 tuntia. Aika usein homma on tekoälyn avulla tehty noin tunnissa. Laatu ei ole kärsinyt. Tarkkana pitää tosin olla. Minulla on templatessa Action Points kohta, jonka Copilot täyttää. Sen tekemiseen olen joutunut lisäämään promptiin rivejä, koska Copilot keksii itse action pointteja. Jos oppiminen oli hieman tuskaista, niin lopputulokseen olen tyytyväinen.

Ensimmäiset automatisoinnit

Seuraavaksi olemme opetelleet Power Automate työkalun käyttöä. Nyt kun meidän intranettiin talletetaan päätöskokouspöytäkirja, pienen pieni agenttimme herää ja käy tietystä taulukosta kopioimassa päätöksen intranet sivulla ylläpidettävään taulukkoon. Vielä on kesken väkertäminen sen suhteen, että agentti kävisi viemässä action pointit Microsoftin Planner työkaluun, jossa seuraamme niiden sulkemista. Vähän vaatimaton on tämä automatisointialku, mutta jostain tämäkin on aloitettava.

Copilotin näkemys minusta ja AI-agentistani

Mitä seuraavaksi töissä tekoälyllä?

Iso osa työajastani kuluu erilaisten esitysten tekemiseen Power Pointilla. Selitä sidosrymillille X-Z asiat A-C. Nyt harjoittelen Power Pointtien tekemistä Copilotilla. Siinä integrointi sakkaa niin, että meinaa järki sumeta. Paljon hyviä ideoita slidien teksteihin ja esityksen rakenteeseen saan Copilotilta. Harmi vaan, että kaikki pitää nykertää itse käsin. Vuoden päästä tilanne saattaa olla jo toinen.

Nyt kun olen päässyt alkuun tekoälyn käytössä, niin uskon käyttäväni sitä lisääntyvässä määrin sekä työssä että yksityiselämässäni. Ehdottomasti aion opetella lisää.

Suosittelen kaikkia aloittamaan tekoälykokeilun, jos et ole vielä niin tehnyt. Jos some mainostaa sinulle linkkiä tekoälykoulutuksiin, niin voi olla vaivan arvoista kokeilla. En nyt tiedä, että kannattaako niistä mitään maksaa, koska minusta nämä hommat oppii parhaiten itse kokeilemalla. Toki kokeilussa voi päästä reippaammin alkuun näkee jonkun toisen kirjoittavan prompteja.

Säkenöivien Keksiäkäisten brunssitapaaminen

2026-04-26T14:11:00.005+03:00

Viime viikonloppuna meillä oli ihanien naisten kanssa brunssitapaaminen. Olemme alunperin tutustuneet toisiimme blogiemme välityksellä. Harmillisesti kävi niin, että viidestä naisestä pääsi vain kolme paikalle. Yhtä sitoi työ, toisen kaatoi flunssa. Säkenöintiä riitti siltikin.

Malja meille!

Marika ja minä. Puuroa ja kuoharia - koska me voidaan tehdä niin ;)

Kata

Brunssipaikaksemme valikoitus Hietalahden Kauppahallissa toimiva Ravintola Piilo. Kauppahalli on viehättävä paikka ja Piilon ruoka oli erinomaista. Brunssin valikoima oli todella laaja ja se oli myös keskusta-alueen edullisimmasta päästä. Sanoisin, että suorastaan brunssilöytö.

Asiakaspaikkoja ravintolassa on sekä alhaalla että ylhäällä. Kuvasaldoni ravintolasta jäi vähäiseksi ja heikoksi, mutta alla pari räpsyä.

Minun suolaiset brunssilautaset koostuivat pääosin salaateista. Lisäksi söin karjalanpiirakoita, yhden fajitaksen ja chiavanukkaan

Jälkiruokavalikoima oli niin iso, että en pystynyt maistamaan kuin osan. Brunssiin kuului nimittäin myös Piilon jäätelöä. Minulla on kupissa passionhedelmäjugurttijäätelöä ja appelsiinijäätelöä. Molemmat olivat niin hyviä. Piilon pannarit olivat ehkä parhaimpia ikinä maistamiani.

Taivaalliset jälkkärit

Edellisestä tapaamisesta oli niin kauan aikaa, että jouduin kahdesti lisäämään parkkiaikaa kahdesti, kun meillä juttua riitti niin pitkään. Ihana oli nähdä ja oli hyvä brunssi.

Minulla oli sellainen herkkuviikonloppu, että sokeritasapainon palautumiseen meni pari vuorokautta. Sunnuntaina oli niin mukavan aurinkoinen päivä, että onnistuin houkuttelemaan Vaarin kahvilaretkelle ja samalla kävelimme pienen pienen lenkin.

Kevän ensimmäiset ulkokahvit

Kahvittelupaikkanamme oli viehättävä Kahvitupa Laurentinus Helsingin Pitäjän kirkon kupeessa

Kirkon virallinen nimi taitaa olla Vantaan Pyhän Laurin kirkko

Pullatesti: Upea Vuosaaren Kartano tuo tuulahduksen Ranskaa

2026-04-21T12:17:00.001+03:00

Nelisen vuotta sitten Ranskalainen Kauppa osti Vuosaaren Kartanon kiinteistön. Rakennuksen muuttamiseeen kahvila- ja myymäläkäyttöön lupaprosesseineen ja esteettömyysvaatimuksineen ja vanhan rapistuneen rakennuksen vaativaan sisätilojen remontointiin yrittäjällä meni neljä vuotta ostamisesta. Suuri hatunnosto yrittäjälle! Urakka on ollut aikamoinen. Paikka avautui pääsiäiseksi 2026. Marjo oli huomannut Facesta, että paikka avautuu viimeinkin ja ehdotti minulle pullatestiä.

Ympäristö oli vierailumme aikana talven jäljiltä ihan harmaa, siksi tälläinen lainattu kuva

https://ranskalainenkauppa.fi/

Kartanolla on pitkä historia. Arvellaan, että päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Kartanon vaiheista ei ole kovin paljoa tietoa saatavilla. Alkunsa se ilmeisesti sai Vuosaaren ratsutilasta, jonka omistajaksi tuli vuonna 1684 Helsingin pitäjän kirkkoherra. Vuoteen 1963 kartanolla harjoitettiin maanviljelystä. 1966 kartano siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen ja siellä on ollut vaihtelevasti toimintaa, viimeisimpänä päiväkoti. Kaupungin omistuksessa kartano on seissyt tyhjillään useita vuosia.

Saavuimme kartanolle aurinkoisena lauantaina. Ihanasta paisteesta huolimatta, ulkona ei vielä tarennut kahvitella. Ulkona ei ollut pöytiäkään, joten en vielä tiedä, että miten kartanon ulkotiloja hyödynnetään kesäisin. Sisällä kävi kuhina. Moni oli lähtenyt kauniissa kevätauringossa kävely- tai pyörälenkille katsomaan uutta kahvilaa. Katsottavaa siellä tosiaankin riittää, sekä itse rakennuksessa että kaupan tuotevalikoimassa.

Kartano odottaa vielä julkisivuremonttia

Kartanolla riittää ihasteltavia yksityiskohtia. Pieniä patsaita siellä on useampia.

Lasikuistin jälkeen astutaan eteishalliin. Seinillä on kerrassaan upea tapetti, tilassa vanha komea kakluuni ja katossa kimaltelee iso kristallikruunu. Sisäänastuessa varmaan moni on kanssani samaa mieltä "Onpa kaunista!"

Minusta tämä on upea aula

Sohvapaikka tekopuun katveessa olisi ollut suosikkini, mutta valitetttavasti varattu

Myyntitiskille oli kertynyt pieni jono, joka oli siellä koko vierailumme ajan. Kakkuvalikoima oli iso. Lisäksi oli suolaisia piirakkapaloja, taisi olla croissanttejakin. Pullaa ei ollut myynnissä. Valitettavasti komea kakkuvalikoima jäi kuhinan vuoksi kuvaamatta. Minä valitsin banaanisuklaakakun ja Marjo vadelmajuustokakun. Molemmat olimme tyytyväisiä valintaamme. Kakku ei pääse tiukkaan Suomen top-5 listaani, vaikka hyvä olikin.

Samalla viikolla otin muutaman selfien töissä ja näytin niissä niin väsähtäneeltä ja vanhalta. Tässä näytän ihan erilailla elinvoimaiselta. Kaunis kartano ja kakkupala tekevät siis hyvää! Myös ulkoisesti ;)

Mymälän puolella kahdessa kerroksessa on myynnissä ranskalaisia elintarvikkeita, keittiötavaroita, naistenvaatteita ja lasten tarvikkeita ja juhlavaatteita sekä hieman vauvanvaatteita. Naisten vaatevalikoimassa oli upeita juhlavaatteita kesämekkojen lisäksi. Käytän yleisimmin kokoa 46 ja sovittamani reilun kokoisen oloinen mekko oli minulle liian pieni. Vaatteiden hinnat olivat minusta ihan maltilliset.

Vaateosastoa. Minusta tuo mallinuken päällä oleva juhla-asu on ihana.

Olisipa tämä ollut minun koossani! Juhlajakkujen yleisin hinta oli 69€.

Lasten osasto

Tästä morsiustytölle tai pienelle prinsessalle kesän juhliin

"Älä osta mitään tavaraa"-periaatteni jousti näiden kivojen sandaalien kohdalla. Ostin ne kesäksi toimistokengiksi tai jos joskus on rantaloma niin aamiaiselle menokengiksi. Hinta oli 36€. Valitettavasti kiinalaista tuotantoa, mutta toimistolla ne eivät joudu kovaan kulutukseen.

Meillä täällä Itä-Helsingissä olot senkuin paranevat, meillä on nyt pieni tuulahdus Ranskaa upeassa kartanossa. Kannattaa tulla kokemaan se itse!

Retki Vierumäen kylpylään

2026-04-15T06:00:00.016+03:00

Yritämme säännöllisesti sopia uimainnokkaan kaveriporukan kanssa jonkun uima-saunaretken. Tällä kertaa päädyimme retkeilemään ystäväni Sirpan kanssa kahdestaan. Viime perjantaina lopetin työt jo puolilta päivin saldovapaitten ansiosta ja suuntasimme Sirpan kanssa kohti Lahden pohjoispuolella sijaitsevaa Vierumäen kylpylää. Noin puolitoistavuotta sitten avattu kylpyläosasto oli miljoonasatsaus Vierumäellä ja meille molemmille uusi paikka.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sirpan toiveesta Luhdan pääkonttorin outlet-myymälään ja kahvilaan. Minä en meinannut ensin suostua shoppailutaukoon lainkaan, mutta onneksi joustin. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, löysin Luhdalta uuden kevättakin, paidan ja pyyhkeitä. Lounaskin oli maistuva.

Luhdan pääkonttorin yläkerroksen kahvila on avoinna kenelle vaan halukkaalle. Lounas oli perushyvä, salaattipöydälle isommat kehut. Vielä isommat kehut valoisuudelle ja eksoottisille moottoritienäkymille.

Luhdan kahvilan maisemia pääsee ihailemaan myös ulkoterassilta. Päivä oli niin kylmä, että ulkoterassi ei houkutellut.

Kahden tunnin lippu kylpylään maksoi 27€. Nokian Eden olisi maksanut samana ajankohtana 28€, Allas Seapool Helsingissä 24€, Vantaan Flamingon hinta olisi ollut 33€ sisältäen saunamaailman, vesipuiston ja K18 kylpyläalueen.

Vierumäen kylpylässä oli sinne saapuessamme varsin rauhallista ja sisäaltaassa oli vähäisesti väkeä. Vierailumme aikana väkimäärä alkoi kasvaa, mutta pysyi maltillisena. Vierailumme aikana pukuhuoneet, wc-tilat ja suihkutilat olivat ilahduttavan siistit.

Sisätiloissa on yksi iso monitoimiallas, jossa on erilaisia hierontasuihkuja ja pyöreä virtaus, lisäksi on porealtaita. Lapsia varten on kaksi vesiliukumäkeä. Tilaa uimiselle tai vesijuoksulle ei ole. Virtuaalivesijumppamahdollisuus on ja me hyödynsimme sen heti aluksi Sirpan kanssa. Allas on niin matala, että minun vesijumppaa se haittasi jonkin verran. Allasalueella parasta minusta oli tehokkaat hierontapisteet.

Kuvat lainattu Vierumäen kylpylä

Kävimme testaamassa tavallisen saunan, kivisaunan (seinissä kiveä) ja höyrysaunan. Höyrysauna oli aika höyrytön. Lisäksi oli vielä suolasauna, mutta sen portaat olivat niin jyrkät ja sauna täynnä, joten se jäi minulta väliin.

Kivisauna, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Ulkona on pienehkö ulkoallas, jossa mahtuu vähän uimaan. Ehdimme nauttimaan iltapäiväauringosta ulkoaltaassa. Ulkona on lisäksi kylmäallas. Toinen kylmä allas on sisätiloissa. Ulkotilojen paras juttu on iso savusauna.

Ulkotilat, siellä joku harppoo kohti savusaunaa

Savusaunassa oli ihanat löylyt. Noin muuten olin kyllä pettynyt sen suunnitteluun. Aivan uusi savusauna, jossa on toistettu kaikki 1800-luvun savusaunan huonot puolet ja lisätty vielä uudet mukaan.

Savusaunassa on erittäin huono valaistus. Etenkin, kun tulet ulkoa kirkkaasta auringonpaisteesta, ei silmät meinaa erottaa hämäryydessä mitään. Tämä on muuten yleinen piirre uusissakin savusaunoissa. Seuraavalle savusaunaretkelle yritän muistaa ottaa mukaan oman taskulampun.

Savusaunaan on perinteisesti ollut matala oviaukko. Vierumäellä oli varsin matala. Ulkopuolella on asianmukainen varoituskyltti. Saunasta poistuessani olin jo unohtanut matalan oviaukon sekä oli niin hämärää, etten nähnyt sitä ja niinpä ja kalautin otsani oven yläkarmiin kovaa. Vielä neljän vuorokauden jälkeen otsani on kipeä. Savusaunan puumateriaali on sellaista, että pitkän lämmityksen aikana se kuumenee huomattavasti. Meidän piti käydä hakemassa allastossumme jalkaan ja minulla oli vaikeuksia pitää kiinni kaiteesta. Jälleen mietin, että kuka näitä saunarakennuksia oikein suunnittelee?

Mutta löylyt olivat sopivat.

Savusauna ulkoapäin, kuva lainattu Vierumäen kylpylä

Mielestäni kylpylä toimii parhaiten aikuisille, jotka tulevat rentoutumaan. Kaksi vesiliukumäkeä viihdyttävät varmasti kouluikäisiä ja vähän nuorempiakin, mutta jos jonot kasvavat pitkiksi tai lapsi ei innostu niistä, allasalue tarjoaa aika vähäisesti muuta viihdykettä.

Retkemme oli onnistunut. Ensin hyvät ostokset, sitten vähän vesiliikuntaa ja lopuksi rentoilua. Valtava merkitys oli sillä, että kylpylässä ei ollut liikaa ihmisiä. Jos kiirehuippuna kaikki pukukopit myydään täyteen, kokemus kylpylästä voi olla aivan erilainen. Sirpan kanssa mielipiteemme olivat yhteneväiset: kiva, siisti ja uusi peruskylpylä siedettävän ajomatkan päässä Helsingistä. Saatamme mennä uudestaankin, vaikka paikka ei varsinaista vaikutusta tehnytkään.

Pukeutumiseni kulmakivinä on helppous, ajattomuus ja kukkakuosit

2026-04-12T14:17:00.000+03:00

Olen kymmenisen vuotta säästellyt vaateostoksissa. Olen säästänyt rahaa, luonnonvaroja, aikaa ja hermojani. Viime vuonna väitin ostaneeni viisi vaatetta, tänä vuonna tajusin että ostinkin niitä kuusi. Myös vuonna 2020 ostin kuusi vaatetta ja kolmet kengät. Huippuvuosi oli 2021, jolloin ostin 15 vaatetta. Noista olen paria käyttänyt todella vähän.

Nykypäivän vaatemateriaalit on tehty siten, että laadukkaankaan vaatteen käyttöikä ei ole aktiivikäytössä vuosikausia, vaikka vaatteen huoltaisi hyvin. Kun tähän yhdistää vuosikymmenen säästäväisen vaatteiden ostamisen, voisi ajatella, että vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään. Näin ei kuitenkaan ole. Kaappini on edelleenkin täynnä! No, toki välillä t-paita kori on tyhjänä. Niiden lisäksi nopeiten kuluu housut. Mekkoja kaapissani on seuraavaksi 6-10 vuodeksi, jos kokoni ei muutu.

Minulle vaatteessa on tärkeää, että se on mukava päällä, helppo hoitaa ja kestävä. Tykkään väreistä ja kuoseista - etenkin niistä kukkakuoseista. Haluan, että voin käyttää vaatetta pitkään, joten se ei saa olla sellainen, että kyllästyn siihen nopeasti tai niin erikoinen että muodin vaihduttua sitä ei enää kehtaa käyttää. En jaksa miettiä asukokonaisuuksia, nopeasti kaapista päälle ja matkaan. Nykyisin olen laiskistunut niin, että käytä enää koruja enkä muitakaan asusuteita. Joskus aikoja sitten nimesin tyylini toimistoklassiseksi. Päällä on jotain mikä näyttää siistiltä ja toimistokelpoiselta, mutta ei herätä huomiota. Tässäpä näytille tämän lopputalven ja alkukevään toimistoklassikoita.

Asut olen kuvannut eteisessä, yleensä iltahämärässä. Kuvakulma on suosiollinen, valitettavasti en ole niin hoikka kuin kuvat antavat ymmärtää.

Housut Laurie syksy 2025 mallisto , tunika Nanson kevään 2025 mallistosta, ballerinat Caprice ostettu kesällä 2024

Collegepaita Kaiko, ostettu syksy 2025, farkut Zizziltä ainakin 4v vanhat, samat ballerinat

Aivan uusi paita Luhdan Outletistä, samat Laurie-merkkiset housut, kengät kesä 2024 Caprice loaferit

Tykkään kyllä mustastakin. Tässä ainakin yli 6 vuotta vanha Nanson tunika, samat housut ja jalassa mustat Adidaksen lenkkarit, jotka myöskin viime vuosikymmeneltä

Useampana vuotena ostoslistallani on ollut uusi kevätakki. Sopivan takin löytäminen osoittautui hankalaksi, kunnes ihana takki osui kohdalleni Luhdan outletissa. Lähdin sinne vähän pitkin hampain, koska en jaksa innostua shoppailusta ja yhtään pidempi vierailu siellä tarkoitti sitä, että retki-iltapäiväämme ei mahtuisi enää museo. Onneksi annoin kaverille periksi ja löysin uuden takin. Lisäksi löysin tuon pinkin kesäpaidan ja päivitin kulahtaneita käsipyyhkeitä uusiin.

180€ takki maksoi vain 54€. Mikä löytö!

Tästä vuodesta on ehkäpä tulossa shoppailuvuosi, koska ostoslistalta on pakko ruksia kesähousut ja caprit kotiin.

Ruoka- ja perhepääsiäinen

2026-04-07T17:21:00.003+03:00

Meidän ainoa pääsiäissuunnitelma oli järjestää brunssi perheelle ja isoisille. Sääennuste ennusti vesisadetta ja lämpöä +3-5 astetta, joten ulkohommat mökillä ei inspiroineet lainkaan. Päätimme sitten viettää koko pääsiäisen kotona. Pääsiäinen on hyvä tekosyy syödä tavallista paremmin. Nuorisoa oli vaihtelevasti kotona ja heidän toiveinaan ruuaksi oli lihaa, lihaa ja lihaa.

Olen monena vuotena käynyt kukkakurssilla ennen pääsiäistä, tänä vuonna ei löytynyt sopivaa. En saanut aikaiseksi kukkamyymälässä käymistäkään. Niinpä päädyin uuteen pääsiäiskoristeluun. Ostin kukkarahoilla erilaisia pieniä pääsiäismunia. Hra Kepposen kanssa teimme suuren pääsiäiskoristelun ja olimme siihen itse jopa erittäin tyytyväisiä :)

Kepposten grande pääsiäisasetelma

Meille on kertynyt aika paljon noita virvontaoksia. Minulla on iso maljakko olohuoneessa olevan astiakaapin päällä ja keräämme sinne kaikki vitsat, joita olemme saaneet. Maljakko ja vitsat pölyyntyvät vuosien myötä, joten joudumme aina välillä aloittamaan vitsojen keräämisen alusta. Maljakossa oli ainakin kahden vuoden ellei jopa kolmen vuoden vitsat.

Tämän kuvan parhaat herkut olivat vaahtokarkkitiput ja Ferrero Rocher minimunat

Hra Kepponen osti ruokakaupan alennusmyynnistä sievän pupukipun. Täytimme sen Coopin pienillä munissa. Kulta-ruskea päällysteiset Ferrero Rocherin pienet munat olivat todella hyviä, samoin italialaiset tipu-vaahtokarkit. Pettymys oli Kitkatin minimunat. After Eight minimunat olivat myös erinomaisia, mutta ne loppuivat jo ennen asetelman kasaamista - hupsista.

Mignon-munia vahtimaan taloudestamme löytyi Labubu-pehmo. Nämähän olivat jossain vaiheessa Suomessa todella kuumaa kamaa ja niistä piti maksaa jopa 80€. Keskimmäisemme sai tämä ilmeisesti tyttöystävältään tuliaisena matkalta.

Perjantaina saimme houkuteltua keskimmäisen juoksuiltaan kotiin pihviaterialla. Esikoisemme oli viikon tyttöystävänsä kotona Tallinnassa ja kuopus oli risteilemässä.

Naudan ulkofile-pihvi ja valkosipuliperunoita

Keskimmäisellä oli ainoan paikalla olevan lapsen lellittelyhetki. Hra Kepposen ostamasta lihapalasta tuli neljän pihviä ja nälkäinen nuorimies sai kaksi isoa pihviä. Mikä onni :)

Sunnuntaille olimme luvanneet valmistaa karitsaa. Se houkutteli paikalle myös keskimmäisen tyttöystävän ja kuopuskin oli palannut laivalta. Hän oli kyllä väsynyt nuori mies ja meni laivalta palattuaan suoraan nukkumaan.

Jälkkäriksi oli marjarahkaa

Meidän kivaa illallisseuraa

Sunnuntaina saimme tehtyä pääsiäisen hyvän työn. Hra Kepponen ja keskimmäinen siivosivat vaarin eli minun isäni parvekkeen ja tyhjensivät viime kesän kuolleet kukat parvekelaatikoista. Vaari voi alkaa miettimään kohta uusia kukkia.

Sitten koitti pääsiäisbrunssi. Nuorisosta oli ihanasti apua järjestelyissä. Kuopus toimi minun jalkoina, keskimmäinen kävi tyttöystävänsä kanssa kaupassa ja tekivät salaatin, paistoivat munakokkelin ja pekonit. Minun vastuulleni jäi piirakat. Hra Kepponen kävi hakemassa Vaarin meille. Appi tuli paikalle naisystävänsä kanssa.

2,5 metrin pöytä katettuna täyteen brunssiherkkuja

Kanapekoni (se on muuten hyvää ja paljon terveellisempää kuin oikea pekoni), salaattia, parsapiirakkaa ja tuoretta kaupan leipää

Minä tykkään todella paljon tuosta parsapiirakasta

https://blogit.meillakotona.fi/perinneruokaaprkl/taytelainen-parsapiirakka/

Alakulmassa tuliaisia Ranskasta, arkijuustotarjotin joka sopii vaikka arki-aperatiivin pariksi.

Ylhäällä ei ole karjalanpiirakoita vaan suosikkikeksejäni Bastogne Duo. Terveisiä vaan Mikkeliin, jäin koukkuun noihin kekseihin ihan ensimmäisellä kerralla.

Perhe <3

Sellainen kurisioteetti, että etuoikealla istuva on jalat. Sillä paikalla istuva noutaa kaiken pöydästä unohtuneen. Paikalle meni vapaaehtoisesti keskimmäinen.

Meikäläisen kilometreillä brunssin järjestäminen on jo sellainen ponnistelu reippaasta työvoimasta huolimatta, että oli pakko mennä sänkyyn lepuuttamaan. Hra Kepponen on erinomainen nukahtaja, joten hän otti ihan kunnon iltapäiväunet.

La-pääsiäis-bubulle tuli ihan hirveästi lisää vahdittavia Mignon-munia

Apen naisystävä tuo aina hienoja ja todella kestäviä kukkia. Hän asetteli ne itse taitavasti maljakkooni. Tai jos rehellisiä ollaan, niin tuohan on Vaarin maljakko. Hän toi siinä kerran kukkia ja sopivasti olen unohtanut palauttaa sen.

Vaikka pääsiäisbrunssi otti hieman voimille, niin olihan se ihanaa. Meitä oli kolme sukupolvea paikalla, nuoriso auttamassa ja aktiivisesti mukana ja tarjoilu onnistui hyvin. Tunnen kiitollisuutta tästä juhlapyhästä <3

Pullatesti: Kahvila Kampela on Itä-Helsingin merellinen kestosuosikki

2026-04-04T13:36:00.002+03:00

Minusta ja Hra Kepposesta tuli itä-helsinkiläisiä melkein 24 vuotta sitten. Pääkaupunkilainen vitsi, että Itä-Helsinkiin joko synnytään tai joudutaan, ei pidä paikkaansa kohdallamme. Tulimme tänne ihan vapaaehtoisesti ja asuntoon käyttämällämme rahalla olisi voinut asua hyvin monessa muussakin paikassa. Paikalle tulimme aikoinaan puhelinluettelon karttasivun perusteella silkasta uteliaisuudesta potkimaan kynnyslistoja. Ja kas, ihastuimme ja jäimme. Kymmenen vuotta suunnittelimme Espooseen muuttoa töiden vuoksi, mutta emme pystyneet repäisemään itseämme irti.

Samanlainen oli ensi kohtaaminen Kahvila Kampelan kanssa. Se toimi silloin paljon pienemmässä mökissä kuin nykyisin Aurinkolahden rannan päässä. Taisimme saada ensi vierailulla päivän viimeiset lohikeittoannokset. Viimeinen keittolautanen tarkoittaa yleensä sitä, että siinä ei ole kalaa. Kampelan keitto oli toista maata, se oli erinomaista. Siitä lähtien se on ollut vakiokohteitamme.

Kampelan valikoimat ovat vuosien varrella kasvaneet ja iso osa niistä on valmistuotantoa. Paikan päällä tehdään keittoja, pannaria sekä korvapuusteja ja voisilmäpullia.

Kampelan viehätys perustuu sen merelliseen tunnelmaan piensataman kupeessa ja viereiseen Uutelan ulkoilualueeseen. Uutela oli monta vuotta suuri suosikkimme. Teimme kävelyretkiä siellä ja eväsretkiä poikien kanssa. Nykyisin kesäviikonloppuisin Uutela on liian ruuhkainen ja etenkin meluinen makuumme. Itä-Helsingin kansalaisuuksien kirjo kuuluu Uutelassa. Monessa kulttuurissa eväsretkeen rantakalliolla kuuluu oman musiikin soittaminen. Suomalainen keski-ikäinen haluaa kuunnella luontoa eikä vieraan kulttuurin listahittejä. Uutelan kävijämäärät näkyvät toki Kampelassa, kauniilla ilmalla se saattaa olla aika täynnä. Asiakaspaikkoja on vuosien varrella lisätty.

Pitkän lätinän jälkeen itse asiaan, eli pullaan

Testissä korvapuusti ja voisilmäpulla

Saavumme testikäynnille arki-iltana, ehkä 45min ennen sulkemisaikaa. Jäljellä on yksi korvapuusti ja muutama voisilmäpulla. Sitä en tiedä, että ovatko tuotteet seisseet korissa kuinka pitkään. Vilkkaina päivinä pullia paistetaan pitkin päivää. Hintaa tuotteilla taisi olla 3,50 tai 4€.

Voisilmän pulla on kuohkeaa, mutta ei höttöistä, siinä on sopivasti sitkoa sekä kaardemummaa. Oikein hyvä pulla.

Korvapuusti on paistoltaan sellainen hieman kostea. Jään mutustelemaan, että olisiko pikkaisen pidempi paistoaika kuitenkin parempi. Joka tapauksessa se päihittää kaupan paistopisteiden tuotteet ihan 6-0 ja leipomokisassakin se on kärkipäätä. Täydellinen se ei ole, eikä pärjää voisilmäpullalle.

Kampelaan kannattaa siis tulla pullan perässä, sekä toki lohikeiton perässä myöskin. Sekä toki merimaisemien ja mukavien ulkoilureittien perässä. Kampela on auki joka päivä paitsi jouluaattona.

Kahvittelimme lasitetulla ulkoterassilla

Sitten pari kesäisempää filliskuvaa Kampelasta:

Mukavaa pääsiäistä!

Meillä pääsiäistä vietetään tänä vuonna rennoissa merkeissä kotona. Aika palautumiseen ja oleiluun on tässä välissä erittäin tervetullutta. Aloittelimme pääsiäisen vieton eilen pitkäperjantaina. Paikalla oli pojista yksi, lankalauantaita vietämme Hra Kepposen kanssa kahdestaan, pääsiäissunnuntaina oletettavasti kahden pojan kanssa ja maanantaina sitten myös isoisien kanssa. Hra Kepposen kanssa laitoimme eilen pääsiäiskoristeita. Tänä vuonna se on sellaista mallia, että nuorisokin tykkää. Kukkarahat on käytetty karkkiin :)